Produced by Tapio Riikonen
Kokoelma novelleja
Kirj.
Arvi a. Karisto, Hämeenlinna, 1907.
Osuustoimintaa.
Ensi kelillä.
"Maatiaisrotuinen".
Lunta.
Varsanäyttelyssä.
Esitelmä apulannoituksesta.
Kun kruununoritta hommattiin Heinärannalle.
Uusi vaalilaki käytännössä.
Kuka herrainpäiville?
Pankinvarkaita.
Yks' Helsingin pankinvaras.
Pomminheittäjä.
Käräjiltä.
Lautamiesten penkiltä.
Kun viina loppuu.
Onneton mies.
Sadepäivänä.
Työväenliikettä.
Kylää hiihtäessäni.
Kevään enteitä.
Monella tavalla sitä on tätä meidän kansaamme herätetty; kouluilla,puheilla, esitelmillä, kulkusilla ja aisakelloilla. Muutamissaseuduissa on herätty niin, ettei öilläkään olla rauhassa, muutamissataas tahtovat silmät umpeen painua keskellä päivääkin. Eikö sittenliene osattu kulkea kultaista keskitietä, vai kuinka, mutta varmaa on,että on tässä vain sotkujakin…
Oli hommattu osuusmeijeriä pitkän pitäjää Savukylään. Innostuttu oli,ja moni jo laski, että niin ja niin paljon tuottaa nyt hänen karjansa,kun osuusmeijeri saadaan toimeen.
Ja se saadaan, osuuskuntaan on jo liittynyt niin paljon kansalaisia,ettei muuta kuin aletaan toimeen vaan. Ostetaan koneet, laitetaankomea, uudenaikainen höyrymeijeri, semmoinen, joka kannattaa. Laitetaanse tuonne Savukylään, sielläpä sitä on ennenkin liikaa savua tuprunnut.Joo. Innostus oli suuri ja asiaaharrastavat lisäsivät vauhtia,selitellen osuusmeijerin monipuolisia etuja. Niin vain. Kaikki oli nytvalmiina, siitä vain vielä kysymys, mistä ostetaan tontti, joka kaikinpuolin on sopiva.
Mutta siitä syntyikin arvaamaton juttu. Sillä sopivia paikkoja olisinyt ollut niin monta, ettei sitä alussa tultu ajatelleeksikaan. Ja seoli nyt tullut kaikille selväksi, että likellä sen pitäisi olla, tuossanaapurissa ihan.
Alkoi kuulua ääniä, että jos vain Savukylään meijeri perustetaan, niinsilloin Heinärannan ja Voikylän miehet luopuvat pois koko hommasta.
"No, kun tuumataan… perustetaan vain sitten Heinärannalle", koettihallituksen esimies esitellä.
"Jaa, jos se Heinärannalle perustetaan, niin meidän kylän miehetluopuvat koko tuumasta", napisivat siihen Voikylän miehet, ja samaakuului Napolan ja Sipillan kylistä.
"No missä se olisi sopivin paikka, joka olisi keskellä ja…"tiedusteli esimies.
"Meidän kylässä tietenkin", sanoivat savukyläläiset.
"Teidän kylässä!" panivat siihen muut vastaan. "Sinne syrjään tiestä,pensasten keskelle. Eikä siellä ole vettäkään."
Semmosta jankkausta oli ollut.
Mutta nyt oli kuulutettu kokous, johon kaikkia osuuskunnan jäseniäkehoitettiin tulemaan. Sillä nyt oli paikka määrättävä ja rakennuksentekoon ryhdyttävä kiireesti.
Niin oli kuulutettu.
Mutta sillä välin oli moni ruvennut miettimään, että taisi ollahullutusta ruveta koko hommaan. Kun rakennus tulee niin kalliiksi, niinmenettäähän siinä elon elämänsä. Pois siitä pitää luopua, hyvissäajoissa ennenkuin joutuu koko pitäjän nyljettäväksi. Mutta sittentiesivät toiset kertoa, että semmoiset ovat säännöt — ja ne ovatlaissa vahvistetut, — että se, joka osuuskuntaan on liittynyt janimensä kirjoittanut niihin suuriin kirjoihin, jotka olivat