E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1895.
Pisareita.
Ylös!
Vala isänmaalle.
Kuni tammi tarhalatva.
Suomen tulevaisuus.
Suoraan vaan!
Ennen ja nyt.
Oisko isäin henki tuo?
Miks' on maassa kärsimystä?
Vuoden päättyessä.
Ahkeroi!
Sunnuntaina.
Lemmetön liitto.
Vanha mieronmies.
Kotona jos olla vois!
Mä en voi olla siellä.
Taaton neuvo.
Satakieli.
Kuusikossa.
Hehku, rinta!
Riehu, myrskytuuli!
Kevään oikkuja.
Keväiset jäät.
Yliopiston kirjastossa.
Vapaus voittaa!
Se lienteytyy.
Kuusi ja koivu.
Eestäs löydät.
Kyyhkyselle.
Tie ja tähti.
Hyvä siemen.
Kahdenlaisia kuulioita.
Kaksin.
Lemmen terhenissä.
Oon kuni hurja oronen.
Kallein omaisuus.
Uusi kotimme.
Jos tahdot, impi vain.
Hienottarelle.
Udutar.
Petetty.
Muistolaulu.
Tulen tienoolla.
Tuolla minun mielitietty.
Kuin orjanruusu.
Epätietoinen.
Monihyväinen.
Kypsyä saa pellon vilja.
Ihme.
Pisareita.
Salomaalla sammalesta
Henki tuores henkäeli,
Utu untelo yleni
Kevätpäivän paistaessa.
Utu tuores tuoksahteli
Pyrkien yhä ylemmä;
Läksi pilvyenä piennä
Ilmankantta kaartamahan.
Pirskutteli pilvi pieni
Tullut synkältä salolta
Pienosia pisareita,
Vihmeheisiä vetosen.
Pienosista pisareista
Toiset lehdille lehahti,
Kuhahteli kukkasille,
Niillä hetken heiluellen
Lailla helmen hopeaisen,
Kunnes idän irju viima
Kukan nuppua nujersi,
Vartta väänteli väkisten,
Puotti pienosen pisaran,
Uuvutteli unholahan.
Pisareista pienosista
Toiset tulla tuiskahteli
Läikkyville lainehille,
Selän siintävän vesille,
Sinne peittyen peräti.
Toiset tuulen työntäminä
Vaapsahtivat vuoristolle,
Siellä uupuivat ijäksi.
Kovan kallion kolohon.
Mutta muutamat putosi
Kostukkeeksi kynnöksille,
Vainioille vihrehille,
Niittylöille nääntyville.
Jospa joutuisi jokainen
Pienen pienikin pisara
Kostukkeeksi kynnökselle,
Kylvetylle kunnakselle! —
Silloin siintävä, sorea
Kukka kaunis kasuaisi,
Vilja viihtyisi vihanta
Suomen suurilla saloilla,
Syänmailla synkeillä.
Ylös!
Korvessa kulkee eellehen pienoinen joukkokunta,
Sen tiellä murrokoita on ja kylmää talvilunta.
On vanhuksia joukossa ja kansaa myöskin nuorta,
He pyrkii korven reunalle korkeeta kohden vuorta.
On monta vaaraa, vastusta ja paljon seisokkeita,
Mont' kertaa ollaan eksyä ja tehdään polvekkeita,
Vaan eellä miehet viisaimmat ne oikeahan johtaa,
Lyö jälkijoukko merkkiä ja viitat ylös nostaa.
Niin kulkee joukko vitkalleen tietöntä taipaletta,
Uus ura aukee kansalle vaeltaa vastuksetta.
Mut monta