Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Maria Jotuni
WSOY, Porvoo, 1921.
"Jussi ja Lassi" sisältää piirrelmiä lasten elämästä, suoranaisiapoimintoja heidän omista jutteluistaan, kun samalla tapahtuva leikki jaliikehtiminen on jätetty kuvaamatta. Lasten omien lauseiden avulla onkoetettu saada esille heidän orastelevia ajatuksiansa ja nopeastiläikehtiviä kuvitelmiansa tuolla levottomalla heräämis- jaulottelemiskaudella (6-8 v.), jolloin ei vielä säännöllinen työ eikäulkoa omistetut opit paljon kangista heidän ajatustansa. Houkutellanäkyville heitä, sellaisena yrityksenä pyytävät seuraavat vaatimattomatsivut olla.
Oli kaksi pientä poikaa, Jussi ja Lassi, jotka eivät olleet koulussavielä. Jussi oli seitsemän, Lassi kuuden vuoden vanha.
Heidän päivänsä kuluivat niinkuin poikien tavallisesti siinä iässä.Vähän he lukivat ja kirjoittivat kotona, mutta enimmäkseen he leikkivätja telmivät. Luulenpa, etteivät he olleet maailman vallattomimpiapoikia, mutta luulenpa, etteivät olleet kilteimpiäkään. Ei, eivät hekilteimpiä kuitenkaan olleet.
He näet olivat jostakin saaneet sellaisen käsityksen tahi uskon, ettätämä maailma olisi ollut aika soma, ihan mukiinmenevä maailma juurisellaisena kuin he sen näkivät, ellei suurten taholta esteitä olisiollut. Se olisi ollut aika hyvä telmimispaikka kaikkine laitoksineen javehkeineen. Kaikki paikat houkuttelivat, nuo sähköpylväät, nuokaturännit, nuo portaitten kaidepuut, monenlaiset huonekalut, joidenjuhlallisempia tarkoituksia he eivät käsittäneet.
Mutta oli se yksi suuri vika maailmassa. Oli kiellettyä kaikki, mikähoukutteli. Telmiä ei saanut. Vaikka olisi voinut telmiä tunnit,päivät, vuodet, ei, sadatkin vuodet, uupumatta, koskaan kyllästymättä.Jäsenet sitä tahtoivat. Ne tahtoivat huiskia ja kokeilla, pää tahtoiolla alhaalla, jalat ylhäällä, kädet jalkoina ja jalat käsinä.
Mutta ne olivat sitten keksineet, nuo aikaihmiset, että jokaisellalapsella piti olla äiti ja isä, jotka vartioitsivat lapsiansa. Se olise keksintö, joka oli harmillisin, vaikka se ei muuten ollut huonokeksintö.
Mutta ikäväksi ne tahtoivat tehdä maailman, nuo suuret. Kävellä ainakahdella jalalla, ei heittäytyä koskaan maahan, ei nauraa, vaikka kokomaailma oli naurunaihetta täynnä ja vaikka itse maakin oli välistähaljeta pelkästä naurusta.
Oikeastaan hauskasti oli luotu maailma, kun oli elukkamaailma ja oliihmismaailma. Elukat eivät olleet arvokkaita eikä niitä kehitetty.Ihmiset olivat arvokkaita, ja niitä aina vain kehitettiin. Mutta elukatolivat oikeastaan hauskempia. Niille voi jutella vaikka mitä, javarmaan ne enemmän tajusivat kuin mitä ihmiset luulivat. Ja elukateivät koskaan lapsia toruneet. Niin, ja elukoita kun oli vaikkaminkälaisia.
"Hei, maailma, hei", miten siinä oli oikeastaan hauska olla.
Se oli pallo näet tämä maailma, ja se pyöri itsekin vimmatusti aina.Ihmekö, jos sen pojat pyörivät. Se oli pallo, sanoi isä, ja kaipa isäsen tiesi. "Hei, pallo vain." Kukahan oli heittänyt sen pallonkädestänsä pyörimään. Mutta suuri oli heittäjäkin silloin. Ja siinäpallossa oli sodat ja tykit ja koneet ja kaikki, eri mantereet jakansat, siinä tapahtui kehitys ja kaikki muut suuret asiat, siinä elimonet eri maailmat, eläinten maailma, lasten maailma ja aikaihmisteneli jättiläisten maailma.
"Kun nyt on jätetty nuoruus ja vapaus ja ruvettu