Produced by Tapio Riikonen
Suomeksi toimittanut
Antti Rytkönen
Nuorten kirjoja N:o 34
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1911.
Kiitolliset eläimet.
Taneli Ilmojenhalkaisija.
Kolme kruunua.
Mainio-Matin ihmeelliset seikkailut.
Rutimo-taatto ja Hongankolistaja.
Kummallinen pannukakku.
Merkillinen aasi.
Vuoritonttu ja talonemäntä.
Ihmeellinen hanhi.
Metsänpoika ja nuori neitonen.
Valkoinen taimen.
Kiitolliset eläimet.
Olipa kerran nuori mies, joka oli matkalla markkinoille, kuusi markkaataskussaan.
Tiellä hän sai nähdä muutamain pienten poikain kiduttavan hiiri parkaa,jonka he äsken olivat pyydystäneet.
"Älkää olko niin julmia, pojat", sanoi hän. "Myykää minulle hiirikuudella pennillä ja juoskaa ostamaan karamelleja."
He jättivät hiiren, ja mies päästi pienen eläin raukan menemään.
Vähän aikaa kuljettuaan hän tapasi toisen poikaparven kiusaamassakärppää, niin että tämä oli aivan henkihieverissä.
Sen hän osti markalla ja päästi vapaaksi.
Kolmas eläin, jonka hän pelasti julmien nuorukaisten käsistä, oli aasi,mutta hänen täytyi maksaa siitä kokonaista kaksi markkaa, ennenkuin hesuostuivat sen jättämään.
Kun se oli tehty, sanoi aasi parka: "Voit kernaasti ottaa minutmukaasi. Minä luulen kyllä voivani olla hyödyksi, sillä kun sinä väsyt,saatat istua minun selkääni."
"Hyvin kernaasti", vastasi Jaakko, se näet oli nuoren miehen nimi.
Oli hyvin lämmin päivä, ja nuorukainen istui tuuhean puun allelevähtääkseen hieman siimeksessä.
Mutta hän nukkui melkein heti, ja hänet herättivät pian rumajättiläinen ja tämän kaksi palvelijaa.
"Miten uskallat päästää aasin minun maalleni ja tuottaa niin paljonvahinkoa?" huusi hän.
"Minä en tiennyt, että se oli tehnyt vahinkoa", vastasi poika.
"Et tiennyt? Kyllä minä sinut opetan. Mene hakemaan arkku", sanoijättiläinen toiselle palvelijoistaan, ja siinä silmänräpäyksessä heolivat sitoneet poika paran kädet ja jalat karhealla köydellä,pistäneet hänet arkkuun ja heittäneet arkun jokeen. Sen jälkeen hemenivät kaikki tiehensä, paitsi aasi parka. Mutta arvaattekos, ettäsamalla saapuivat hätiin hiiri ja kärppä, ja aasi kertoi niille, mitäoli tapahtunut.
"Ah", sanoi kärppä, "se on varmaan sama poika, joka pelasti hiiren jaminut. Oliko hänellä ruskea paikka takinhihassaan?"
"Olipa kylläkin."
"Tulkaapa sitten", sanoi kärppä, "niin koetamme auttaa häntä."
"Koetammepa kylläkin", sanoivat toiset, ja kärppä hyppäsi aasin selkäänja hiiri hiipi sen toiseen korvaan, ja niin lähdettiin matkalle.
Kauaksi he eivät olleet ehtineet, ennenkuin huomasivat arkun, joka olipysähtynyt muutamiin pensaihin, pienen saaren rannalle, ja epäröimättähe menivät veteen.
Kärppä ja hiiri nakertivat köyttä, kunnes saivat päästetyksi isäntänsävapaaksi. Silloin he kaikki tulivat hyvin iloisiksi ja pitivät pitkätpakinat jättiläisestä ja hänen kansastaan, ja heidän puhellessaanhuomasi kärppä matalassa vedessä munan, jonka kuoressa vivahtelivatmitä kauneimmat värit.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin kärppä oli pyydystänyt sen Jaakolle, jokasitä kääntel