Kirj.
H. G. Wells
Tekijän luvalla ("Christina Alberta's Father") suomentanut
Eino Palola
Helsingissä,Holger Schildtin Kustannusosakeyhtiö,1926.
Ensimmäinen luku.
1.
Tämä on tarina eräästä hra Preembystä, liikkeestään luopuneestapesulaitoksen pitäjästä ja leskestä, joka luopui toiminnastaan KirkkaanVirran pesulaitoksessa, pyhän Simon kunnassa, Woodford Wellsinlähistössä, vaimonsa kuoleman jälkeen armon vuonna 1920. Hän sai kokeaeräitä varsin huomattavia vaiheita. Tarina on oleellisesti nykyaikainenkertomus. Se on kertomus Lontoosta sir Arthur Conan Doylen, langattomanpuhelimen ja ensimmäisten työläislordien aikakaudelta. Historiallinenaines siinä on vähäpätöistä ja osaksi erehdyttävää, ja tulevaisuudesta,vaikka se onkin sokeasti läsnä, ei itseasiassa välitetä mitään.
Koska pyykinpesu Lontoossa samoinkuin maitokauppa ja leivonta- jaliinakauppa ja monet muut kaupan haarat, on pikemminkin erikoistunuttaja perinnöllistä ja hieman vaikeata syrjästätulleiden harjoitettavaksi,on tärkeää selittää, että hra Preemby ei ollut syntynyt pesuliikkeenharjoittajaksi. Hänessä oli hyvin vähän oikean lontoolaisen pesijänhenkeä ja taitoa. Hän joutui avioliitossaan pesuliikkeeseen. Hän tapasiSheringhamissa 1899 erään neiti Hossettin, perijättären ja luonteeltaanhyvin päättäväisen tytön. Hän kosi ja voitti hänet ja meni naimisiinhänen kanssaan, kuten teille kerrotaan, meikein tietämättään, mitäteki. Hossettit ovat arvokasta väkeä pesulamaailmassa, ja KirkkaanVirran yhtymä, joka nyt joutui Preembyn kykeneviin käsiin, oli vainyksi noista tuon mainitun ja miellyttävän ammatin harjoituspaikoistaLontoon pohjoisissa, luoteisissa ja lounaisissa kortteleissa.
Hra Preemby, kuten neiti Hossettin perhe sai kokea hyvin selvästija tuntuvasti jo kehityksen hyvin aikaisella asteella, polveutuipaljon vähemmän käytännölliseltä elämänalalta kuin hänen vaimonsa.Hänen isänsä oli ollut viehättävän epätäsmällinen taiteilija,valokuvaustaiteilija, joka asui Sheringhamissa, ja valmisti valokuvia,joita 80-luvulla sanottiin »jalokivikuviksi», seudulla käyvistäkesävieraista. Niihin aikoihin hän oli hyvin tunnettu sheringhamilainentyyppi, tumma, komea ja välistä hiukan pörröinen, käytti ruskeaasamettitakkia ja leveäreunaista, pehmeää, harmaata hattua. Hän ryhtyivieraitten kanssa keskusteluun kylpyrannassa, ja eräänlainen hienoudensävy hänessä aiheutti sen, että hänen elannolleen riittävä määrä heitäkävi hänen valokuvaamossaan. Hänen vaimonsa, hra Preembyn äiti, olikärsivällinen, vähän kehittynyt nainen, maanviljelijän tytär Dissinlähistöltä. Kun sitten hra Preemby vanhempi poistui poikansa elämästä— hän sekaantui romanttisesti pieneen varieteeseurueeseen kesällä v.1887, ja hävisi tiehensä syksyllä herättäen niin vähän melua kuinsuinkin, eikä milloinkaan palannut Sheringhamiin — tuli rva Preembyvanhemmasta työtätekevä osakas pieneen täysihoitolaan, ja hän kuolinoin vuoden kuluttua jättäen huonekalunsa, osuutensa täysihoitolaan jaainoan poikansa serkulleen ja liiketoverilleen, rva Witcherlylle.
Nuori Albert Edward Preemby oli silloin miellyttävän näköinen, hoikka,kuusitoistavuotias nuorukainen, jolla oli isänsä kihara tukka, äitinsäkauniit hiukset ja taivaansiniset, uneksivat, säännölliseen käytäntöönsopimattomat silmät. Jo lapsena hän oli taipuvainen unelmoimaan.Koulussa hän saattoi istua paikallaan k