Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Jonas Lie
Suomentanut
Juho Hollo
Porvoossa,Werner Söderström Oy,1919.
I. Ukko Juhl Aa-vuonolta. — Sillikuningas — Seudun kuningas.
II. Juhlin venheen suuri löytöretki.
III. Silliä ja lemmenoikkuja.
IV. Taipuako? Ei, mieluummin taitun!
V. Hankauksia.
VI. Liivaripuomilla mietiskelemässä.
VII. Sinihai.
VIII. Rejer yövahtina ja halonhakkaajana.
IX. Ystävyyden tulikoe.
X. Rejer luotaa ensimmäistä perämiestä ja pohja löytyy liiankin pian.
XI. Ystävyys ja lempi.
XII. Liian myöhään, neiti Rördam.
XIII. Rejer suuntaa kulkunsa kohti Hammernäsiä.
XIV. Kotoisia kokemuksia.
XV. Sillikuningas.
XVI. Älä hellitä!
Ukko Juhl Aa-vuonolta. — Sillikuningas — Seudun kuningas.
Pitkin vuonoja levisi huhu ihmeellisestä saaliista, kalasta, jokaoli jos jonkinlainen — toiset sanoivat sen olevan yhdeksän, toisetkahdeksantoista kyynärää pitkän, toiset vieläkin pitemmän. Se oli saatuKarmsaaren tuonpuoleisesta rannasta, selkä oli kiiltävän sininen,sinipunainen ja purppurainen kuin säihkyvä sateenkaari, vatsapuolihohtavan valkoinen kuin hopea, ja päässä sillä oli tulenväristä kruunuamuistuttava merkki.
Väitettiin, että se oli sillikuningas ja että se ennusti kuulumattomanrunsasta kalansaalista.
Aina kun jokin venhe saapui mereltä päin, kokoontui väki, isot japienet, iljankoisille, puoleksi lumen peittämille kukkuloille,mistä parhaiten saattoi nähdä yli vuonon — suippolakeissaan japaitahihasillaan, hame tai nuttu yllään, sellaisina kuin he olivattyöstään lähteneet. Oli aivan kuin sunnuntai-iltapäivänä, paitsiettä tällöin ei kukaan ajatellut, miltä puku näyttää lähempien jaetäisempien naapurien silmiin. Arvailtiin ja väiteltiin, ennustettiin,uskottiin ja otaksuttiin…
Paisuvat huhut olivat ikäänkuin valaneet tulta vereen, jonkinlaistakultakuumetta, josta mielikuvitus kiihottui ja alkoi rajusti liikehtiä.Pari kolme vuotta oli sillinkalastus ollut masentavan huono, ja nyttuli kysymykseen, ryhdyttäisiinkö siihen jälleen panemalla peliin nekolikot, joita pienistä maatilkuista vaivoin oli saatu irti. Torpparinolisi myytävä tai pantattava lehmänsä ja puoli omaisuuttansa saadakseenöljyvaatteet ja eväslaukun, vuokratilallisen ja talonpojan pitäisimyydä hevosensa, ottaa kiinnityslainoja ja tyhjentää viimeisetkinapuneuvot voidakseen varustaa väkeä ja venheitä, vuokrata verkkojaja selkänuottia; kaikkien olisi pakko äärimmilleen käyttää kauppiaansuomaa luottoa. Toiset olivat kahden vaiheella, toiset juttelivatinnokkaasti puolesta ja vastaan, mutta lausunnoista kuului täällä kutentuollakin, että hillittömiä toiveita jo oli kiertämässä.
"Se merkitsi sittenkin jotain, kun kaikki 'helminauhat' ajelehtivatvuonossa ennen mikkeliä — aivan kuin kirkkaat, punaiset sillinsilmät,rivi toisensa vieressä; se merkitsi sillinsaartoa!"
"Että jotain tulee sillikuninkaan jäljessä, sen voi kyllä melkein kukahyvänsä ymmärtää. Ole varuillasi, kun pihakoira alkaa haukkua…"
Ilmassa tuntui olevan yhä enemmän sähköä, se vaikutti pyörryttävästi.
Mitä syvemmälle vuonoihin huhu kulkeutui, sitä ihmeellisemmäksise muuttui kansan suussa, niin ihmeelliseksi vihdoin, että kun seniemenkärkiä kiertäen tunkeutui ahtaisiin sillivuonoihin, niin sii