E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
O. A. Kallio
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1903.
Salongit
Klubit
Sanomalehdistö
Teatteri
Maalaustaide
Kirkko
Konventin reformit
Vainottuna ja pilkattuna julkisessa elämässä oli valistusfilosofialöytänyt turvapaikan 18:nnen vuosisadan henkevissä ja hienoissasalongeissa. Täällä se otettiin innostuksella vastaan, eikä viipynytkauan, ennenkuin se vanhasta, ylimyksellisestä seurapiiristä muodosteliaivan uuden, pienen yhteiskunnan, joka tosin oli yhtä kevytmielinen,yhtä loistava kuin vanhakin, mutta jolla oli syvemmät harrastuksetja vapaampi sekä oikeampi käsitys olosuhteista. Näissä salongeissavalistusfilosofia raivasi tietä politiikalle, joka, myöskin vainottuna,pakeni näiden rauhaisten liesien turviin, missä ei tarvinnut pelätämitään vainoomista. Korkeimman ylimystön naiset: markiisitar de Croy,markiisitar d'Egmont, Kustaa III:nnen ystävätär kreivitär Boufflers jamonet muut puuttuivat harrastuksella ja innolla uusiin kysymyksiin,ensin filosofisiin ja taloudellisiin, sitten reformatoorisiin javallankumouksellisiin, ja tällä innolla he tekivät vallankumouksellesuuren palveluksen, he kun siten välittivät korkeampien luokkientutustumista vallankumouksellisiin aatteihin. Monelle ensi innostus jäipysyväksi, toisille taas sillä oli vain uutuuden ja outouden viehätys,joka ei jaksanut pysyä pystyssä todellisuuden vaatimuksia vastaan.Niinpä esim. M:me Boufflers osottautui reforminystäväksi siihen päiväänsaakka, jona kansalliskokous päätti aatelisuuden lakkauttamisen, muttaheti senjälkeen hän kirjoitti Kustaa III:nnelle, että tuo kokous olilaittomin mitä milloinkaan oli ollut.
Kuta enemmän lähestyttiin vallankumousta, sitä vakavammaksi kävimieliala salongeissa, ja säätyjen kokoonkutsumisen lähinnä edellisenäaikana, vv. 1788-89, poliittiset kysymykset täällä yhä enemmänastuivat etualalle. Etteivät herättäisi vallanpitäjissä epäluuloa,että muka olivat kokouspaikkana hallitusta vastaan tähdätyillesalaliitoille, nämä salongit useinkin olivat olevinansa muuta kuinmitä ne itse asiassa olivat. Niinpä kuultiin vuoden 1789 alussa paljonpuhuttavan eräästä salongista, jossa vastainen edusmies Bergasse pitispiritistisiä ja magneettisia istuntoja, jotka vetivät puoleensa väkeäja olivat hyvin huudossa. Houkutuksena olivat kuitenkin vain nimeksihenki-ilmestykset ja yliluonnolliset asiat; itse asiassa tultiintänne yhteen keskustelemaan polttavista valtiollisista kysymyksistäja neuvottelemaan niistä periaatteista, jotka oli pantava uudenyhteiskunnan pohjaksi.
Mutta ei viipynyt kauan, ennenkuin salongit voivat käsitellä näitäkysymyksiä aivan peittelemättä. Valtiosäätyjen kokoonnuttua toukokuussa1789, kolmannen säädyn muututtua kansalliskokoukseksi kesäkuussa jaBastiljin kukistuttua heinäkuussa ei enää löytynyt mitään kahleita taisiteitä yhteiskuntaelämässä eikä valtiollisella alalla.
Yleensä on se käsitys vallalla, että vallankumouksen aikanasalongit rappeutuivat siihen määrään, että niille tuskin voiantaa "ranskalaisen" salongin nimeä. Veljekset Goncourt puhuvatvallankumouksellisten salonkien naisesta suurella halveksimisella:"Naiset ovat hylänneet", he sanovat, "entisen käytöstapansa; he ovatluopuneet vanhasta, pukevasta vaatteuksestaan uuden sangen huonostipukevan hyväksi; he ovat kuurot niille äänille, jotka sanovat heille,ettei