Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
A. Pushkin
Suomensi A. W—.
Helsingissä,K. E. Holm'in kustantama.1883.
Patarouva merkitsee salaista pahansuontoa.
Uusi ennustuskirja.
Kerran lyötiin korttia hevoskaartilaisen Narumovin luona. Pitkä talviyökului huomaamatta; kävimme illalliselle viidettä käydessä aamulla. Ne,jotka olivat voittaneet, söivät hyvällä ruokahalulla; muut istuivathajamielisinä tyhjien syömäneuvojensa ääressä. Mutta kun samppanjailmestyi, niin puhelu vilkastui, ja kaikki ottivat siihen osaa.
"Miten sinun on käynyt, Surin?" kysyi isäntä.
— Hävisin, kuten tavallisesti. Tunnustaa täytyy, ett'ei ole minullaonnea: pelaan mirandolina, en koskaan kiivastu, ei mikään saata minuahämille, ja kuitenkin yhä hävitän!
"Ja kertaakaan et ole tullut houkutelluksi? Kertaakaan et ole pannutruteelle. Lujuutesi minua ihmetyttää."
— Entä Herman! sanoi yksi vieraista, osottaen nuorta insinööriä; hänei ole ikäpäivinään ottanut kortteja käsiinsä, ei ikänään ole tehnytyhtäkään parolia, vaan viiteen asti istuu hän kanssamme katsellenpeliämme.
"Peli huvittaa minua kovin", sanoi Herman; "mutta minä en voi uhratavälttämätöntä, toivossa voittaa liikoja."
— Herman on saksalainen: hän on säästeliäs — siinä kaikki! huomauttiTomski. Mutta jos kuka on minulle käsittämätön, niin se on isoäitini,kreivitär Anna Fedorovna.
"Kuinka? Mitä?" huudahtivat vieraat.
— En voi käsittää, jatkoi Tomski, miten hän voi olla punkteeraamatta.
"Mitäs ihmeteltävää siinä on", sanoi Narumov, "että kahdeksankymmenenvanha isoäiti ei punkteeraa."
— Siis ette hänestä mitään tiedä?
"Emme mitään, todellakin!"
— O, siis kuulkaa! Sanottava on, että isoäitini noin kuusikymmentävuotta sitte kävi Parisissa ja oli siellä suuressa muodissa. Ihmisetjuoksivat hänen jäljestään nähdäkseen moscovite'a: Richelieu armastelihäntä, ja isoäiti vakuuttaa, että hän oli vähällä ampua itsensä hänenkovuutensa tähden. Siihen aikaan naiset pelasivat faraota. Hovissahävitti hän samoin Orleans'in herttualle jonkun hyvin suuren summan.Kotia tultuaan isoäiti, irroittaen musfia kasvoistaan ja riisuenpönkkähameitaan, ilmoitti isoisälle häviön ja käski maksamaan. Isoisävainaja, minkä verran muistan, oli isoäidin hovimestarin sukua. Hänpelkäsi isoäitiä kuin tulta; vaan kuultuaan moisen hirveän häviön, hänjoutui raivoon, toi helmilaudan, näytti hänelle että he puolessavuodessa olivat kuluttaneet puolen miljonaa, että lähellä Parisiaheillä ei ole Moskovan läheistä tahi saratovilaista taloa, jasuorastaan kieltäytyi maksamasta. Isoäiti antoi hänelle korvapuustin japani yksin maata, epasuosionsa merkiksi. Seuraavana päivänä hänkutsutti miehensä, luullen kotirangaistuksen häneen vaikuttaneen, vaanlöysi hänen järkähtämättömänä. Ensi kerran elämässään kävi hän hänenkanssaan keskusteluun ja selitykseen; hän luuli taivuttavansa hänen,ystävällisesti näyttäen että velka ja velka on eri asia, ja että oneroitus prinssin ja vaunujentekijän välillä. Vielä mitä! isoisä panivastaan. Ei, ja siinä kaikki! Isoäiti ei tietänyt mitä tehdä. Hänenkanssaan oli läheltä tuttu muudan merkillinen mies. Olettehan kuulleetkreivi Saint-Germain'ista, josta niin paljon kummallista kerrotaan.Tiedätte että hän oli olevinaan ikuinen juutalainen, elinnesteen jafilosofikiven keksijä ynnä muuta. Häntä naurettiin, kuin vei