ELÄMÄN PELKO

Kirj.

Henry Bordeaux

92:sta ranskalaisesta painoksesta suomentanut

Aino Lehtonen

Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1917.

SISÄLLYS:

Esipuhe.

ENSIMMÄINEN OSA.

    I. Marcel Guibert'in paluu.
   II. Veli ja sisar.
  III. Kukkataistelu.
   IV. Aamupäivä Chênaie'ssa.
    V. Alice'n salaisuus.
   VI. Herra ja rouva Dulaurens.
  VII. Kosinta.
 VIII. Rikostoverit.
   IX. Hyvästijättö.
    X. Lähtö.

TOINEN OSA.

    I. Kolmetoista pöydässä.
   II. Poliisin tehtävä.
  III. Niobe.
   IV. Kuoleman paraati.
   V. Jean.
  VI. Isabella.
 VII. Paulan salaisuus.
VIII. Rouva Guibert.
  IX. Ruusujen ihme.
   X. Nioben viimeinen lapsi.
  XI. Iltarauhaa.

ESIPUHE.

Kun kesäkuussa 1902 lähetin Elämän Pelon julkisuuteen, en osannutaavistaakaan, että se saisi niin suurta suosiota yleisön puoleltaosakseen. Perhetragediat eivät olleet muodissa, ja minä olin uskaltanutottaa sankarittareksi vanhan, paljon kokeneen naisen.

Joka vuosi on siitä lähtien uusia painoksia ilmestynyt. Olen saanutuseampia satoja kirjeitä — joihin olen vastannut usein kuinka onsattunut ja muutamalla rivillä — joista olen nähnyt, että useatlukijoista ovat ystäviäni. Vihdoin, kun minua sekä Ranskassa ettäulkomailla pyydettiin esittämään niitä periaatteita, jotka olivatteokseni johtolankoina — vaikkakaan tämä romaani ei suinkaan pyydätodistaa mitään väitelmää, vaan ainoastaan enentää elämän haluaja rohkeutta — oli minun koetettava lyhyesti määritellä niitä erikatsantokantoja, joita meillä nykyajan ihmisillä on elämästä.Pidettyäni esitelmäni, pyydettiin minua niitä julkaisemaan.

Tässä esitän nyt ne muistiinpanot, joiden johdolla esitelmiänivalmistin. Kun neljän vuoden kokemuksen jälkeen saatan todeta, ettäyhä herättää yleisön mielenkiintoa tämä teokseni, jonka taiteellisuuson vain sen luonnollisuudessa ja vilpittömyydessä, tulee minun kiittääsiitä kaikkia niitä tuntemattomia ystäviä, joiden osoittama myötätuntoon tehnyt sen niin elinvoimaiseksi.

I.

Elämän pelko on sairaus, joka tekee tuhojaan varsinkin vanhojensivistyskansojen keskuudessa, — jollainen meidän kansammekin on tämänhenkisen keuhkotaudin oireet voivat esiintyä aivan päinvastaisina,sillä elämän pelko ilmenee kahdella eri tavalla, kuten on kahta lajiaitsekkyyttäkin.

Ensimmäisestä, meidän päivinämme kaikkein tavallisimmasta ja kaikkeinraukkamaisimmasta lajista elämän pelkoa puhuu jo Dante, joka Helvetinkolmannessa laulussa painaa siihen halveksintansa poltinmerkin.Vergiliuksen opastamana saapuu runoilija Kyynelten kaupungin portille.Hän ei ole vielä astunut portista sisään, mutta hän kuulee syvyydenkuilusta nousevan valituksia, huokauksia ja epätoivon huutoja kohtitaivasta, jota ei yksikään tähti valaise. Keiden suusta tulevatnuo valitushuudot, jotka kuuluvat niin läheltä helvettiä, muttaeivät kuitenkaan tule sieltä? Hämmästyneenä Dante pyytää selitystäopastajaltaan:

— Mestari, sanoin minä, mitä vaikerrusta minä kuulen, ja mikä on tuolauma, jota tuska noin kuuluu ahdistavan?

— Tuosta surkeasta kohtalosta osallisiksi joutuvat kaikkien niidenkurjat sielut, jotka elivät elämäänsä ansaitsematta moitetta jaansaitsematta kiitosta