Produced by Tapio Riikonen
David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset
Kirj.
Englannin kielestä suomentanut
Waldemar Churberg
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.
1. Pitkän matkan alku. 2. Autuaana. 3. Tätini kummastuttaa minua. 4. Alakuloisuutta. 5. Innostusta. 6. Vähän kylmää vettä. 7. Eräs kumppani-kunta hajoo. 8. Wickfield ja Heep. 9. Matkamies.10. Doran tädit.11. Ilkeyttä.12. Toinen takaisinkatsaus.13. Taloutemme.14. Mr. Dick toteuttaa tätini ennustuksen.15. Uutisia.16. Martha.17. Perheellisiä oloja.18. Minä kietounnun salaisiin seikkoihin.19. Mr. Peggotyn uni käy toteen.20. Vielä pidemmän matkan alku.21. Minä olen läsnä eräässä räjähdyksessä.22. Vielä yksi takaisinkatsaus.23. Mr. Micawber'in raha-asiat.24. Myrsky.25. Uusi ja vanha haava.26. Siirtolaiset.27. Poissa-olo.28. Takaisintulo.29. Agnes.30. Minulle näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää.31. Valkeus loistaa tielleni.32. Eräs vieras.33. Viimeinen takaisinkatsaus.
Pitkän matkan alku.
Mikä on luonnollista minussa, on luonnollista monessa muussa ihmisessä,arvaan minä, enkä niin muodoin pelkää kirjoittamasta, etten ollutkoskaan rakastanut Steerforth'ia enemmän, kuin nyt, jolloin ne siteet,jotka yhdistivät minut häneen, katkaistiin. Haikeassa tuskassani, kunhuomasin hänen kunnottomuutensa, ajattelin enemmän kaikkia, mitähänessä oli loistavaa, miellyin enemmän kaikkiin, mitä hänessä olihyvää, tein enemmän oikeutta niille ominaisuuksille, jotka olisivatvoineet saattaa hänet jaloksi ja kuuluisaksi mieheksi, kuin mitä ikinäolin tehnyt silloin, kuin ihastukseni häneen oli ylimmillään. Vaikkasyvästi tunsin, että olin tietämättäni ollut osallinen, kun hän häväisikunniallisen perheen, luulen, että, jos olisin kohdannut hänetkasvoista kasvoihin, en olisi kyennyt lausumaan yhtäkään moitteensanaa. Minä olisin rakastanut häntä niin paljon vielä — vaikka hän eienää lumonnut minua — minä olisin niin hellästi muistanut rakkauttanihäneen, että olisin, luullakseni, ollut yhtä heikko, kuinsairasmielinen lapsi, kaikissa, paitsi semmoisen ajatuksen pitämisessä,että me vielä keskenämme yhdistyisimme. Semmoista ajatusta minulla eikoskaan ollut. Minä tunsin, niinkuin hän oli tuntenut, että meidänvälimme ijäksi oli rikkountunut. Mitkä hänen muistonsa minusta olivat,en ole koskaan saanut tietää — ne olivat ehkä keveät kyllä ja helpostihaihdutetut — mutta minun muistoni hänestä olivat niinkuin muistohartaasta ystävästä, joka oli kuollut.
Niin, Steerforth, sinä olet aikoja sitten kadonnut tämän surkeankertomuksen näkymöiltä! Suruni todistanee tahtomatta sinua vastaansuuren tuomarin valta-istuimen edessä; mutta vihaiset ajatukseni taikkamoitteeni eivät koskaan todista, minä tiedän sen!
Sanoma siitä, mitä oli tapahtunut, levisi niin pian kaupungissa, ettäkun seuraavana aamuna kuljin pitkin katuja, kuulin ihmisten puhuvansiitä porteillansa. Useat olivat tylyt Em'lylle, muutamat harvatSteerforth'ille, mutta Em'lyn toisen isän ja hänen sulhonsa suhteenpitivät kaikki yhtä mieltä. Kaikensäätyiset ihmiset osoittivat heilleheidän surussaan semmoista kunnioitusta, joka oli täynnä hyvänsuontiaja hienotuntoisuutta. Merimiehet pysyivät syrjässä, kun näittenmolempien nähtiin varhain kävelevän hitaisilla askelilla rannalla, jaseisoivat ryhmissä, puhuen sääliväisesti keskenänsä.
...