Produced by Tapio Riikonen
Tosi tapaus seitsemän-vuotisesta sodasta
Kirj.
P. Th. Stolpe, Helsinki, 1864.
G. L. Söderström'in kirjapainossa Porvoossa.
Imprimatur: C. R. Lindberg.
Enemmän kuin sata vuotta sitten oli Schlesian vuorissa pieni kylä,jonka tahdomme kutsua Zettwitz'iksi, liiatenkin koska oikea nimi ompipienestä arvosta kertomuksessamme. Kaikilla puolen kylää oli kaunis,suuri ja viljainen laakso, ja sen ympäristöllä kukkuloita, joillakasvoi tammi- ja pyökkimetsiä. Sangen kaunista ja ihanaa oli kauniinakesäpäivänä likimmäiseltä kukkulalta katsella laaksoa ja senympäristöä.
Yltä-ympäri, niin kauas kuin silmä kannatti, näkyi vuori-selänteenlehtimetsiä, joidenka ylitse paikottain paljas vuori huipullansa jajyrkillä sivuillansa kohosi; sitten kasvavia peltoja, joidenka satoinenvilja lainehti niinkuin suuren lahden vesipinta tuulen puhaltaessa;vielä soriseva puro, jonka väreistä pintaa vastaan auringon säteetkimelsivät; ja viimeiseksi itse rauhallinen, hauska kylä, jonkapunaiset tiilikatot ja oljilla peitetyt ladot vilahtivat kauniistipuutarhojen ja varjokaisten metsistöin keskeltä. Katsanto oli tottaniin ihana että moni luultavasti itsekseen ajatteli: "tässä tahtoisinasua, tässä tahtoisin, eroitettu maailman pauhinasta, rakentaaitselleni majan, jossa rauhallisessa levossa taitaisin viettää jälelläolevat päiväni."
Kylän keskellä aukealla paikalla seisoi kolmen suuren ja korkeanniinipuun varjossa yksi sen matalimmista huoneista; se ei ollutniinkuin muut komeammat rakennukset katettu punaisilla kattotiilillävaan ainoasti oljilla, mutt'ei sentähden suinkaan ruma katsella, ja seerinomainen puhtaus, joka huoneen ulkopuolella havaittiin, ei suinkaanvaikuttanut muuta kuin tyytyväisyyttä; kohta kyllä näkyi, että senasukkaat olivat varattomat, mutta myöskin että siinä huoneessa iloinenja tasainen tyytyväisyys kävi käsi kädessä puhtauden ja siivollisenköyhyyden kanssa. Seinät olivat ulkopuolelta maalatut vaaleanviheriöiksi ja akkunan ruudut puhtaat ja kirkkaat; pienessä, hyvinkorjatussa yrttitarhassa oli paljon varsin kauniita ja hyvän hajuisiakukkia ja töllin olkikaton alle olivat pääskyiset tehneet pesiänsä;kaikista hauskin kuitenkin oli katsella asukasten iloisia ja rehellisiäkasvoja.
Asukkaat eivät olleet monilukuiset; niitä oli ainoasti kolme henkeä,isä, äiti ja ainoa poika, jonka vanhemmat suuren ja rakastetunkuninkaansa kunniaksi olivat kutsuneet Rietrik'iksi. Isä Hammer'ielätti perheensä käsitöillä ja pienellä maanviljelyksellä; sillähänellä oli kaksi tynnyrin alaa peltoa, jonka hän oli esi-isiltänsäperinyt. Navetassa mylvi lihava, sileäkarvainen lehmä, jonka eisuinkaan tarvinnut nälkää nähdä, ja sieltä kuului myös kanojenkaakatus, jotka perheelle eivät ainoasti antaneet munia kototarpeeksi,vaan munimat niin ahkerasti, että äiti Hammer'i lähimmäisessäkaupungissa taisi myydä munia, ynnä voita ja juustoa, josta pienisäästöraha ko'ottiin vaatteisiin j.n.e., sillä mitä muuta raivantoontarvittiin, se saatiin pellosta ja ryytimaasta.
Tämän pienen perhekunnan jäsenillä oli niin muodoin syytä ollatyytyväiset ja todella olivatkin; he kiittivät sydämellisesti Jumalaajokapäiväisen leivän edestä, josta eivät koskaan puutetta kärsineet. Heeivät kadehtineet rikkaitten yltäkylläisyyttä, vaan tunsivat itsensäkyllin rikkaiksi, sillä he olivat tyytyväiset eivätkä suinkaan muutatahtoneet.
Kauniina ja selkeänä sy