Produced by Tapio Riikonen
J. W. Göthen tekemä murhenäytelmä
I osa.
Kaarlo Forsman'in suomentama.
G. L. Söderström, Porvoo, 1884.
Johan Wolfgang Göthe syntyi Frankfurt am Main'in kaupungissa 28 p.elokuuta 1749. Hänen isänsä, keisarillinen neuvos Johan Caspar Götheoli jäntevä, totinen mies, kodissaan täysi yksinvaltias, jonka sana oliperheen lakina. Äiti Katariina Elisabeth Textor oli aivan toistalaatua: luonteva, hilpeä, sydämellinen nainen, jonka luonteessa hellätunne, vilkas mielikuvitus ja selvä järki omituisesti yhtyivät.Nähtävästi Göthen henkinen äidinperintö oli runsaampi kuin mitä hänisältään sai periä. Itse hän lausuu: "isältäni sain muhkean muotoni javakavan ryhtini; äiti-kullalta sain iloisuuteni ja pakinoimis-haluni.Iso-isäni suosi kaunottaria, ja enhän minäkään ole heille nurja".
Ensi kasvatuksensa Göthe sai kotona. Äiti osasi kehittää pojanaattelukykyä ja vilkasta mielikuvastinta kertomalla hänelle satuja jataitavasti johtamalla häntä itseä muodostamaan satujen loppua. Isä taastoisin tavoin vartutti nuorta mieltä. Hän kertoi pojalle jonkun jutunelämästä tai historiasta ja antoi pojan sen johdosta kirjoittaamietelmiänsä latinaksi ja saksaksi. Kahdeksanvuotiaana nuori Wolfgangjo joltisesti osasi ranskaa, italiaa, latinaa ja kreikkaa. Hänenlapsuutensa päiviltä on säilynyt monta jutelmaa, joista näkyy, että hänei ollut mikään tavallinen lapsi. Itsenäisesti arvosteli hän jo silloinmonta asiaa. Kun esim. Lissabonin kaupunki v. 1755 hirveänmaanjäristyksen kautta kokonaan hävisi ja ihmisiä hukkui tuhansittain,niin tämä kuusivuotias filosofi rohkeni epäillä Jumalan hyvyyttä!
Kotikoulun avuksi tuli pian elämän koulu kokemuksineen. Varsinkinvaikutti lapseen suuresti "seitsenvuotinen sota", jonka syttyessä Götheitse oli seitsenvuotias. Sota jakoi hänen sukunsa kahteen vastakkaisenleiriin. Iso-isä vihasi Preussia, isä suosi sitä. Wolfgang eivälittänyt Preussista; mutta sen uljas kuningas, joka voitokkaastitaisteli puolta Euroopaa vastaan, oli hänen lempisankarinsa. Eipä hänvanhanakaan osannut arvostella asioita historialliselta, vaanpersonalliselta, paljaasti inhimilliseltä kannalta. — Pojassapiileväiset runon ja taiteen siemenet saivat arvaamatta suopeantilaisuuden itääkseen, kun eräs ranskalainen sotajoukkio marssiFrankfurtiin v. 1759 ja majaili siellä v:een 1761. Sen päällikkö,kreivi Thorane, joka asui Göthen kodissa, oli suuri taiteenharrastaja.Nuori Wolfgang ihastui pian kiihkeästi tähän mieheen, joka opetti häntärakastamaan maaluuta ja veistotaidetta. Sitä paitsi kaupungissavieraileva ranskalainen teateriseura varhain tutustutti häntänäytelmätaiteen ja teaterielämän salaisuuksiin.
Ranskalaisten mentyä opinnot jatkuivat isän johdolla; poika harjoittiesim. matematiikkaa, muusiikkia, piirustusta, englannin, jopahepreankin kieltä. Pitääkseen muistissaan monet kielensä, sepitti hänromaanintapaisen keskustelun seitsemän sisaruksen välin, jotka puhuivatkukin omaa kieltänsä; niinpä vanhin veli puhuu saksaa, yksi veljistä onpappi ja puhuu latinaa ja kreikkaa, kolmas on kauppias ja haasteleeenglantia j.n.e. Hänen ensimmäisiä tuotteitaan oli myös pipliallinenlaulu Joosepista ja hänen veljistään. Göthessä tuleva miespääpiirteiltään jo kuvautuu lapsessa. Jo silloin ilmestyi hänenluonteensa pääomituisuudet, nimittäin: varsin monipuolinen, kekseliäs,ylpeä, vaikutuksille hellänherkkä, huikenteleva henki, joka kuitenkinaina osaa vaikutelmiansa hallita niihin hukkumatta; keskellä tunteidenkuohua selvä järki, itsensä hillitsevä ja sääntelevä mieli. Ja —