Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen
Elias Lönnrotin muistolle
Kirjoittanut
1916
1 Mitä Kalevala on2 Kalevala pyhänä kirjana—3 Kalevalan avain
4 Eikö muinaissuomalaisten uskonto ollut animismia?5 Ihmisiä vaiko jumalia?6 Pyhä kolminaisuus7 »Neitseestä syntynyt»8 Luomistyö9 Pelastustyö10 Lemminkäisvoimat11 Lemminkäinen—Kristus12 Ilmarisvoimat13 Ilmarinen, tuli ja rauta14 Ilmarinen ja Sampo15 Jälleensyntyminen16 Tuonelan tuvilla17 Väinämöisen soitto
18 Tiedon tie19 Joukahainen20 Aino21 Lemminkäinen22 Ilmarinen23 Ansiotyöt24 Tuonelan joutsen25 Pohjolan häät26 Kultainen neito27 Pohjan neidon nuorempi sisar28 Hengen miekka29 Venematka30 Kanteleen soitto31 Sammon ryöstö32 Viimeiset epäilykset33 Viimeinen taistelu
34 Mitä magialla tässä tarkoitamme35 Ennen ja nyt: kaksi ihmistyyppiä36 Atlantalaista magiaa Kalevalassa37 Aikojen vaihteessa38 Väinämöinen ja Aino39 Marjatta40 Marjatan poika Ja Väinämöinen
41 Väinämöinen ja Suomen kansa
Tämä kirja puolustaa ja kunnioittaa kaikkea sitä Kalevalassa, jotanykyaikainen sivistyksemme enimmäkseen pitää tuulesta temmattuna: sensatuja, sen ihmeitä, sen liiotteluja, sen luonnottomuuksia, ja lukijahavaitsee ensi riviltä, että kirjan tekijä on tosissaan.
Tuntien oman vähäpätöisyytensä niiden oppineiden rinnalla, jotka ovat
Kalevalaa tutkineet ja selittäneet, ei tekijä tähän työhön olisi
uskaltanut ryhtyä, ellei hänellä olisi vakaumus ja näkemys siitä, että
Kalevalan todellinen sisältö sittenkin on jäänyt oppineilta huomaamatta.
Tällä sanallaan hän ei suinkaan väitä, että hänen oma tietonsa Kalevalantodellisesta sisällöstä olisi tyhjentävä tai erehtymätön; hänenkäsityksensä on epäilemättä sekä vaillinainen että korjauksia kaipaava,mutta oikein ymmärrettynä se avaa uusia uria vastaiselle tutkimukselle.Ja koska tekijä ei tunne—paitsi H.P. Blavatskyn viittauksia»Salaisessa Opissa» ja eräässä aikakauskirja-artikkelissa »Kalevala,suomalaisten kansalliseepos», joka on suomeksi julkaistu Tietäjässä1909—muita tämänlaatuisia kokeita kuin Martti Humun (M. Ramstedtin)broshyyrin »Kalevalan sisäinen perintö», joka oli ylimalkaista jajohdannollista laatua, Herman Hellnerin kirjotuksen »Kalevala ettteosofiskt diktvärk», joka on painettu Teosofisk Tidskrift'issä 1904, jaRudolf Steinerin Helsingissä huhtikuun 9 p:nä 1912 pitämän esitelmän»Das Wesen nationaler Epen mit speziellem Hinweis auf Kalevala»,painettu manuskriptina samana vuonna, rohkenee hän toivoa, että tätähänen tutkielmaansa otettaisiin vastaan edes johonkin määrin silläanteeksi antavalla suopeudella, jota yleensä ensimäiselle yrityksellesuodaan. Jos kohtalo myöntää, toivoo tekijä saavansa tulevissatutkimuksissa laajemmin ja seikkaperäisemmin syventyä moniin suomalaistasalatiedettä koskeviin aineihin, joita hän tässä on vain alustavastikosketellut.
Sillä, kuten Kalevala sanoo:
Ei sanat sal