E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertomus Rajajoen tienoilta
Kirj.
ANTERO KANERVA [oik. Antero Korjonen]
Matti Kurikka, Viipuri, 1889.
Viipurin Sanomain kirjapainossa.
Siitä on jo kulunut kauvan aikaa, kun Härkäjoen kylässä eli rikastalonpoika, Eerikki Korpela. Eerikin kartano oli ollut rakennettunakorkealle kunnaalle Härkäjoen kylän pohjoisimpaan päähän. Asuinrakennusoli ollut pyöreistä hirsistä rakennettu ja varustettuna neliruutuisillasuurilla ikkunoilla. Yksinkertaisena, vaan juhlallisena sen pystykattohalkasi kylmiä pohjantuulia. Samallainen yksinkertaisuus, vaan puhdasja raitis järjestys, vallitsi seinien sisälläkin. Ei mitäänylellisyyttä. Kaikki tarvittavat kalut olivat paraastaan kotitekoa, josei ota lukuun tuota nahkakansista raamattua, testamenttia javirsikirjaa, jotka olivat saaneet sijansa pöydän nurkassa olevallanurkkahyllyllä, ja almanakkaa, sekä kuittikirjoja ulosteoista, jotkauskollisesti pitivät edellisille seuraa. Olipa talossa taiteilijankinalku, joka oli ottanut pitääkseen huolta talon avaran pirtinkaunistelemisesta. Renki Matti oli näet iltapuhteilla vuoleksinut"raakalinnun" kuvan ja sitte aneliinissa värjännyt ja ripustanut senpöydän kohdalle nauhasta riippumaan, joten se näytti olevan alituisessalentämisen touhussa. Kun mainitsee vielä konstikkaasti tehdynolkiruunun, joka riippui kurkihirrestä keskellä tupaa, niin siinäpä neKorpelan huonekoristukset tulevatkin mainituiksi.
Uhkeina piirittivät talon muut rakennukset tasaista, pisteaidallakahdeksi jaettua pihamaata. Avaroina levenivät kaltevat pellot ympärikartanon aina tuonne jylhän korpimetsän reunoille asti, jättäenkumminkin vihreille niityille tarpeeksi tilaa. — Ahkeralla työllä jasäästäväisyydellä oli Korpela hankkinut itselleen talon, jonka jokainensoppi uhkui hyvinvointia. Puutoksen hän oli onnistunut karkoittamaankuulumattomiin. Nerokkaana ja uutterana maanviljelijänä, sekä hyvänäihmisystävänä oli hän monessa kohden saavuttanut kansalaistensaluottamuksen ja kohonnut siten aikalaisiaan korkeammalle.
Elämän taisteluissa auttoi häntä uskollinen vaimonsa. Yhtä kunnollinenoli tämä perheen emäntänä, kuin hänen miehensä isäntänä. Yksi tytär,Helka, heillä oli, josta he toivoivat harmaille hapsillensa iloahautansa partaalle asti. Hänestä he näkivät parhaimmat unensa; hänellehe tekivät parhaimmat työnsä; hän se oli isän ilo ja äidin lohdutus …hän oli heille kaikki kaikissa.
* * * * *
Eräänä lämpöisenä kesäiltana, joka oli lauvantai-ilta elokuunalkupuolella, istui Eerikki tapansa mukaan taas aittojen takaisellakalliolla, vasta saunasta tulleena, uuden uutukainen palttinapaitapäällä. Renki Matti kömpi vasta saunan rinnettä ylös, niinikäänvalkeassa paidassa, housut käsivarrella.
— "Oh hoh! oikeinpa rupesi väsyttämään se kylpy", … sanoi Matti jarupesi istumaan kalliolle isännän viereen.
— "Väsyttäähän se, mutta kyllä se kuitenkin on oikein virvoittavalääke viikon työstä kangistuneille jäsenille" … vastasi isäntä…
— "Kyllä se niin on … tuskin sitä ilman saunatta toimeenkaantulisi"…
— "Eihän ne muutamat pese silmiäänkään ja toimeenpahan tulevat" …virkkoi isäntä leikillisesti.
— "Onhan niitä semmoisiakin. Minä kun olin renkinä, ennen teilletuloani, tuolla Vaittisissa sillä Korpin Sakarilla, sillähevosparisniekalla, niin se isäntä ei pessyt silmiään paljon koskaan.Hän sanoikin, että: 'mitä niistä silmistä aina kalttailee, ku