Produced by Tapio Riikonen
ELÄMÄN HAWAINNOITA VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa
Kirj.
P. Päivärinta
WSOY, Porvoo, 1897.
Kun kertomusteni aineet owat useinkin niin ala=arwoisia kuin ne owat,saan minä yhdeltä ja toiselta kuulla mitä kummallisimpia kysymyksiäniiden tosiperäisyydestä. Ei ole pitkä aika siitä, kun eräs iso herrakysyi minulta: "Onko niissä teidän kertomuksissanne mitään perää?"
"On; kuinkas muutoin? perähän niissä on", sanoin hänellehämmästyksissäni.
"Ei täällä tiedetä mitään semmoisista", sanoi hän ja kääntyi pois.
Niin herra. Mutta tuo lyhyt keskustelu teki minuun niin kummallisenwaikutuksen. Mitäpä siitä tosiaankaan korkeat herrat tietäwätkään, mitämataloissa majoissa saadaan kokea ja kärsiä. Milloin owat kerrankaankurkistaneet köyhän mökkiin, waikka tilaisuutta siihen löytyisikaikkialla niin runsaasti? Milloin owat tutkineet alimmankansankerroksen elämää, milloin tulleet tuntemaan heidän sisällistäihmistänsä, heidän ilojaan, surujaan ja ponnistuksiaan, niin milloin?Ylellisyydessä kaikkien elämän tarwetten ympäröimänä owat he kaswaneetwieraana kansalle jo pienuudesta pitäen. Sitten mieheksi tultuansaeläwät he puutteetonta elämää ja liikenewän aikansa wiettää monikinheistä loistawissa seuroissa, pysyen wieraana wanhempanakin kaikellekansan toiminnalle. Eiwät he siis tiedä sen puutoksista ja kärsimisistätuon taiwaallista; se on waan heille ikäänkuin jotain unennäköä. Minäen suinkaan tahdo ketään sortaa, sillä onhan heilläkin heidäntehtäwänsä, ja kaikki owat tarpeellisia, mutta woi, woi! ei pitäisikuitenkaan sanoa "ei täällä tiedetä mitään semmoisista".—Jos minunpitäisi wälttämättömästi olla warsinainen kirjailija, niinkirjoittaisin silloin unhotettujen, ylenkatsottujen historiaa, silläkyllähän maailma aina isoisista huolen pitää. Ei tule tämäkään kertomusolemaan ylewistä aineista, sillä tässä kerrotaan enimmästi waanturwe=tuwan asukkaista—seuratkaa minua nyt sinne hetkiseksi.
* * * * *
Ken kerrankaan on matkustanut Pohjanmaalla, lienee kai huomannutteitten warsilla siellä ja täällä turwe=mökkejä. Tiheä asutus ja siitäseuraawa metsän wähyys on ollut syynä niiden syntymiseen. Osatilattomasta kansasta, tuntien toisen huoneen nurkassa asumisestaalentawaa waikutusta, on pyrkinyt saamaan omaa asuntoa, sillä onhan omakoti, oma liesi niin rakas, mieluisa ja kodikas, waikkapa se onkin waantuommoinen turpeista rakennettu mökki. Saatuansa jollain wälipuheellahaltuunsa jonkun palasen tuota kiwetöntä ja metsätöntä ketoa, jotaPohjanmaalla niin runsaasti löytyy, kerääwät he siitä säännöllisiäturpeita, joista he sitten jonkunlaisen sawiseoksen kanssa latowathuoneen, ja pian on asunto walmis. Haltuunsa saadun maan muokkaawat hesitten wiljamaaksi, ja niin tulee heistä aiwan wähässä ajassa sanantäydessä merkityksessä "oman turpeen mies". Usein näkee noidenturwe=mökkien wanhuutensa tähden kallistelleen ja wäyristelleen sinnetänne, ja outo matkustaja pitää niitä suurimpina wiheliäisyyden,siiwottomuuden, siweettömyyden ja ehkäpä ryöwärienkin pesinä; niinpäminään, ennenkun tulin tutustumaan sekä töllien sisäpuolen että itseasukasten kanssa. Tutustumisessani tulin huomaamaan, että useassaniissä wallitsi hywä siiwo ja puhtaus. Eipä ollut mikään harwinainenasia, että turwe=seinät oliwat sisäpuolelta rapatut sileiksi jasiwellyt walkeiksi kuin posliini. Usean lattialla oli siistit, puhtaatmatot ja akkunalaudoilla kukkaruukut täynnä mitä ihanimmastirehoittawia kasweja ja kukkia. Huomasinpa silloin senkin, etteiwät nuottur