Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirj.
Johan Ludvig Runeberg
Suomentanut Kaarlo Forsman
Porvoossa 1885,
G. L. Söderström, Kustantaja.
Idylliä ja Epigrammia.
1-27.
Kahleissa.
Varhainen murhe.
Tytön vuodenajat.
Yhtäläisyyttä.
Lintu.
Ensimmäinen suudelma.
Älä karkaa.
Suudelman toivo.
Lempi.
Erotus.
Unelma.
Halveksittu.
Kukkaiskauppias.
Suru ja ilo.
Perhosanoma.
Immen mielt' älä samenna!
Kesä-yö.
Rauha.
Muuttunut.
Pitkä päivä.
Sulot.
Amor.
Herkästi taipuva.
Ainoa hetki.
Orjanruoska.
Kolme ja kolme.
Pohjola.
Outo lintu.
Etkö vaihda onnee?
Tytön viesti.
Vuokko.
Yhtymys.
Hymy.
Kyynelet.
Eros-jumalaisen muutos.
Pieni kohtalo.
1. Niinkö vaivainen, kuin luullaan?
2. Oman äidin hauta peittää.
3. Niin käyn itse kaukaisuuteen.
4. Muuta hoitoo ei saa tyttö.
5. Tyttö, voimakas on lempi.
6. Sata tiet' on aatoksellain.
7. Mikä riemu sorja olla!
8. Lausuvanpa kaikki kuulut.
9. Vaan mun lintuain ei kuulu.
10. Sitten kysellyt en enää.
Lemmenkateen öitä.
Ensimmäinen yö.
Toinen yö.
Kolmas yö.
Neljäs yö.
Viides yö.
Idylliä ja Epigrammia.
1.
Sulhoaan tul' impi kohtaamasta,
Punaisin tul' käsin. — Äiti virkkoi:
"Mistä punertaa sun kätes, tyttö?"
Tyttö virkkoi: "Ruusuin poiminnassa
Okaihin oon pistellyt mä kättäin."
Taas tul' sulhoaan hän kohtaamasta,
Huulin punaisin tul'. — Äiti virkkoi:
"Mistä punertaa suu huules, tyttö?"
Tyttö virkkoi: "Vadelmoita söin ja
Nestehellä punannut oon huulein."
Taas tul' sulhoaan hän kohtaamasta,
Kalpein poskin tuli. — Äiti virkkoi:
"Mistä kalvennut on poskes, tyttö?"
Tyttö virkkoi: "Hanki hauta, äiti!
Siihen kätke mie ja päälle nosta
Risti, johon piirrät näin kuin lausun:
Kerran tul' hän kotiin punakäsin,
Ne kun käsiss' sulhon punertuivat.
Kerran tul' hän kotiin punahuulin,
Ne kun huulist' armaan punertuivat.
Vihdoin tul' hän kotiin kalpein poskin,
Kun ne kalvetutti sulhon vilppi."
2.
Ensin särkyy lähteen ensi-kuplat,
Ensin kuihtuu kevään ensi-kukat;
Mutta ensi-lempes, sydän nuori,
Elää kauan kaikkein muiden jälkeen.
3.
Onnestaan näin haastoi sulho: "Ensi-
Sunnuntain' on viime-kuulijaiset,
Ensi-maanantaina häitä vietän,
Torstaina vien kotiin morsiammein."
Pyhä tul', — ol' viime-kuulijaiset,
Maanantai tul' — vietettiinpä häitä,
Torstai tul', — ol' kotiin-tulijaiset.
Mutta murheen, itkun tulijaiset,
Sillä vaimon vei hän haudan kotiin.
4.
Poika ehti viiteentoista vuoteen —
Rakkautt' ei luullut olevankaan,
Eli vielä viisi vuott' — ei luull