Produced by Tapio Riikonen
Elämäkerta ja teokset kirjallisuushistorialliselta kannalta
Yliopistollinen väitöskirja
Kirjoittanut
KASIMIR LÖNNBOHM [LEINO], filos. maist.
Päivälehden Kirjapaino, Helsinki, 1895.
Valitessani väitöskirjani esineeksi Prosper Mériméen, en suinkaansalannut itseltäni niitä moninaisia vaikeuksia, joita meikäläisissäoloissa työskentelevällä tutkijalla helposti käsitettävistä syistä onedessään, jos tahtoo saada aikaan edes osapuillekaan tyydyttäväämonografiiaa hänestä. Tiesin kyllä, ettei hänestä ainakaan minuntyöhön ryhtyessäni vielä löytynyt minkäänlaista tarkempaakirjallishistoriallista tutkimusta, vaikka kyllä sellaiset miehet kuinTaine, Sainte-Beuve, Georg Brandes, Emile Faguet, Jules Lemaître,Saintsbury y.m. olivat hänestä lyhempiä joko puhtaasti esteettisiä taipsykoloogisia esseitä julkaisseet. Perehdyttyäni näihin aloinkin joeperoida koko yritystä, sillä oli ehkä turhaa minun ruveta heidänjälkiänsä parsimaan.
Kun sitten Suomen Yliopiston varoista sain matkarahan kirjallisiaopinnoita varten etupäässä Pariisissa, ja tulin täten tilaisuuteenpitemmän ajan v. 1890 työskentelemään sikäläisessä, runsaastivarustetussa Kansalliskirjastossa, selvesi minulle sentään ennenpitkää, että jollen voisikaan tutkimuksellani vaikuttaa minkäänlaistauutta muutosta yllämainittujen miesten antamaan yleiskuvaukseen tämänetevimmän ranskalaisen novellistin kirjallisesta toiminnasta jakirjailijaluonteesta, niin voin minä ehkä kuitenkin käyttämättömistälähteistä ammentamillani tiedoilla ja näennäisesti vähempiarvoisilla,vaikka kylläkin tärkeillä seikoilla tieteellisesti tukea heidänylimalkaisempia lausuntojaan ja osaksi myöskin näyttää tutkimukseniesineessä uusia, huomaamatta jääneitä puolia. Tällaisia käyttämättömiälähteitä oli m.m. Ranskan sanomalehdistö, jonka näin sisältävän useitavalaisevia asianhaaroja, ja niinikään eräs Mériméen laajahkokirjeenvaihto (luonnontieteilijä Requien'in kanssa,) joka enimmäkseenoli julkaisematta ja säilytettiin Avignon'issa Calvet'n museonarkistossa.
Jälkimäinen, josta toivoin saavani vallan uusia asioita tutkimukseeni,osottausi kuitenkin sangen niukkaperäiseksi tietolähteeksi.Kysymykseeni olivatko nämä kirjeet kopioitavissa, sain nimittäinmainitun museon esimieheltä ystävällisen kirjeen, joka on päivätty23 p. toukokuuta 1890 ja jossa hän ilmaisi minulle, että hra Requienoli jättänyt kokoelmansa mainitulle laitokselle "sous certainesconditions", joihin m.m. kuului "de les tenir sous clef et de ne lescommuniquer qu'après un très long laps de temps". Tosin ilmoitti hänvoivansa antaa niistä muutamia nähtäväksi, mutta nämä muutamat, joistaitselleni kopiat toimitin, olivat jo osaksi hra Tourneux'n julkaisemia(teoksessa "Prosper Mérimée, ses portraits, ses dessins, sabibliothèque") osaksi sisälsivät ne vallan yksityisiä asioitasellaisessa muodossa, ettei niitä voinut julkaista.
Se toivo raukesi siis jotenkin mitättömiin. Tähän eivätvastoinkäymiseni kuitenkaan päättyneet. Ollen monilta muilta toimiltaestettynä tarpeellisella tarmolla tutkimustani kiirehtimästä sain vieläkestettäväkseni senkin kolauksen, että eräs ranskalainen kirjailijaAugustin Filon, joka persoonallisesti oli tuntenut Mériméen ja saanutuseilta hänen ystäviltään lukuisan joukon kirjeitä ja tiedonantojakäytettäväkseen, m.m. Mériméen varsin sisältörikkaat kirjeenvaihdotAlbert Stapferin (vuosilta 1825-1870) ja — leskikeisarinna Eugénienkautta — kreivitär Montijon kanssa, joka oli mitä parhaimmissaystävyyssuhteissa kirjailijamme kan