Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
Isäin pahat teotlasten päällä.
Kirjoittanut
P. Päivärinta.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Adolf Allardt 1887.
Entisyys ja nykyisyys.
Maamme eräässä pitäjässä on eräs vankka talonpojan talo. Se sijaitseeison järven rannalla, luonnon ihanalla paikalla. Vuorattu ja keltaiseksimaalattu kaksikerroksinen vinkkelipytinki seisoi kauniisti ja loivastijärveen päin viettävällä mäen rinteellä. Toisella puolen pihaa olitoinen pienempi pytinki, sekin kaksikerroksinen, vuorattu ja maalattu.Molemmat pytingit olivat ulkoa ja sisältä hyvässä kunnossa, samoinmuutkin taloon kuuluvat huoneet. Kanniainen on talon nimi.
Vanhoista ajoista asti oli talo ollut varakas, jolla ajalla talonasukkaat olivat polvesta polveen käsissänsä pitäneet pitäjän kunnia- jaluottamusvirkoja. Niin kaukaa kuin voitiin muistaa olivat he tunnetutrehellisiksi, ymmärtäviksi ja kunniallisiksi ihmisiksi; siitäpä tuoluottamus, kunnioitus ja ehkäpä varallisuuskin.
Siitä on kulunut aikaa yli viidenkymmenen vuoden, josta tämä kertomusalkaa. Silloin oli talossa kaksi veljestä; Juho oli vanhemman ja Laurinuorimman veljen nimi. Molemmat veljekset olivat naineita miehiä.Juholla ei ollut yhtään lasta, mutta Lauri oli onnellisempi siinäsuhteessa, sillä hän oli avioliitossa saanut yhden pojan ja useitatyttäriä. Tuo poika oli vanhin lapsista ja sedän kunniaksi sai hännimekseen Juho. Hänestä siis tuli Juho Laurin poika ja hän se on, jokatulee olemaan kertomuksen pää-esineenä.
Veljekset olivat hyvässä sovinnossa keskenänsä, sillä heissä asui vieläkauvan talossa vallinnut hurskaus, siltä ainakin näytti. Talo asuttiinnytkin hyvin toimellisesti kaiken puolesta. Ja kun talo oli hyvissäpohjavaroissa, niin oli tuloja monelta taholta: hyvästi hoidettu talousantoi hyviä tuloksia ja lainoissa olevat rahat toivat vuosittain korkoa,joiden vuoksi varallisuus talossa nytkin karttui karttumistaan. Taloudentarvetten yli jääneet rahat jaettiin aina vuoden lopussa rehellisestiveljesten välillä, oikein tilin jälkeen, minkä Lauri teki, sillä hän olikaiken talouden hoitaja, vaikka oli nuorempi Juhoa. Noista noinkarttuneista vuosituloista teki kumpanenkin veli eri kassansa. Juhon eitarvinnut koskaan kuluttaa vuosisäästöjänsä, sillä olihan hänellä kaikkielämän tarpeet saatava varakkaasta kodistansa. Kun ei hänellä ollutlapsia, ei hänen tarvinuut heidänkään tähtensä mitään kuluttaa, vaan saipanna kaikki säästöön, mitä oli osaksensa saanut. Hän ei lainannutkoskaan erikoisia rahojaan, vaan säilytti niitä eräässä kaapissaylimmäisen kerroksen kamarissa, missä hän säilytti muitakintavaroitansa, vaikka hän muutoin itse asui saman rakennuksenalimmaisessa kerroksessa. Pienempi pytinki olikin yksin-omaisesti hänenja vaimonsa hallussa, missä he asuivat erillänsä talon muun väenelämästä ja touhusta; sinne tuotiin heille valmiina ruoka ja juoma sekämuut elämän tarpeet.
Toisin oli Laurin elämän laita. Hänellä oli lapsia ja lapsethankuluttavat niin paljon. Hän ei siis voinutkaan kaikkia erityisiävuositulojansa panna säästöön, vaan hänen täytyi kuluttaa niitä yhteenja toiseen tarpeesen. Vaikkeivät hänenkään erikoiset varansa menneetkaikki yksityisiin tarpeisin, ei hän kuitenkaan voinut salaiseltakateudelta katsella vanhimman veljensä täysin säästyneitä ja melkoiseksikasaantuneita vuosisäästöjä. Hän olisi ne niin mielellään suonutjoutuvan omiin, ja niin vihdoin perillistensä käsiin. Hän kyllä älysiveljensä kuoleman jälkeen niin käyvän, mutta hän älysi myös, että Juhonvaimo