Kirj.
Eva Hirn
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1921.
Levoton päivä.
Risto on yskässä.
Äiti on sairas.
Riston syntymäpäivä.
Kaamea seikkailu.
Arkielämää.
Viipurin serkku tulee.
Kinnoi ja Eloi.
Risto on tädin luona.
Tutkintoja.
Kesämäkeen.
Heinäkuussa.
Ei missään ole niin hauskaa olinpaikkaa, kuin "miestenhuone" Horrilla.
Siinä asui kolme iloista lasta, Janne, Risto ja Toini. Keskellä lattiaa
oli iso pöytä, johon oli vuoltu, piirustettu ja maalattu jos jotakin.
Joka kevät vietiin huonekalut korjattaviksi talvikamppailua varten.
Koko sisustus oli vahvaa ja pesunkestävää ja lattialla oli vainkorkkimatto. Toisella puolella oli Jannen laboratorio kaasujohtoineenja keittotarpeineen. Ikkunoilla oli Riston kukkia ja pistokkaita.Huonetta sanottiin "miestenhuoneeksi", jossa Toini sai armosta asua.
— Täällä saa elää vapaana, ilman, että aikuiset ja isosisko Liisasiivoavat ja moittivat, sanoi Janne. — Ja selvitystappelut eivät,häiritse koko talo, lisäsi Risto.
— Siksi teistä on tullut niin raisuja poikia, että kaikki tytötpelkäävät teitä, sanoi Toini.
— Naiset pelkäävät aina miehiä. Se on luonnollista ja niin pitääkinolla. Me ei pelätä mitään, pöyhisteli Janne.
Käytävän toisella puolella oli Liisan pieni huone. Siellä oli kaikkisiistiä ja sievää. Liisa kuului melkein aikuisiin, sillä hän oli joyläluokilla ja kuusi vuotta Janneakin vanhempi.
Liisa oli kieltänyt poikia menemästä ominpäin hänen huoneeseensa,mutta tätä kieltoa ei tavallisesti kunnioitettu. Poikien mielestäLiisa tavoitteli melkein äidin asemaa, vaikka hän ei ollut ensinkäänäitimäinen. He tuumivat, että pojilla on niin monta, joita oli pakkototella, ettei siskon ainakaan tulisi vaatia heiltä alistuvaisuutta.Liisa luuli olevansa jo oikea nainen ja se oli suuruuden hulluutta.Toini syytti veljiä samasta hulluudesta, kun nämä sanoivat itseäänmiehiksi. Pojat arvelivat, että olkoon muilla mikä arvo tahansa, niinToini oli ainakin selvästi lapsi.
— Liisa on viisaampi ja kauniimpi kuin te, puolusti Toini siskoaan.
— Pyh! Kotioloissa ei kukaan nainen ole kaunis, sanoi Janne. — Ja
Liisa on kirjaviisas, mutta aika mälvä monessa muussa asiassa.
Päivällinen oli syöty ja äiti tuli kuulustelemaan Risto läksyjä, sillävälitodistukset olivat juuri tulleet, eikä ne olleet loistavia.
— Kuulustele nyt äkkiä, äiti, uskontoa. Mulla on kauhean kiire, eikäsopisi ollenkaan penkoa näitä läksyjä, sanoi Risto hätäisesti.
— Mikä kiire sinulla nyt on, eihän vielä ole myöhäistäkään? kysyi äiti.
— Vihreät Kotkat kokoontuvat tänään meille, ne tulevat varmaan heti,sanoi Risto ja haroi vaaleita, hiukan punertavia hiuksiaan.
— Sinun olisi pitänyt ensin pyytää lupa, ennenkuin kutsuit niin montapoikaa meille. Marilla on vapaa ilta ja isoäitikin tulee tänne. VihreätKotkat voisivat tulla huomenna.
— Enhän minä voinut kieltää, kun he itse päättivät tulla meille.Täytyyhän olla kohtelias pojillekin. Jos ne nyt eivät saa tulla, niinminulle tulee iso häpeä, sanoi Risto ja hieroi itseään äitiä vastaan.
— Tulkoot nyt sitten. Anna tänne läksykirjasi.
Risto toi kirjan ja alkoi:
— Siihen aikaan eli Abraham Filppulan puolella…
...