Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Samuel Richardson
Suomentanut ja johdannolla varustanut
V. Hämeen-Anttila
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1919.
Mikään ei estä lukijaa häiriintymättömästi tutustumasta tähänteokseen niinkuin tavalliseen "suuren yleisön romaaniin",ilman minkäänlaista ennakkovalmistelua, vaikka se ilmestyykinmaailmankirjallisuuden vakaantuneita huippusaavutuksia edustavassasarjassa, jollaisessa yleensä tarvitaan nykyaikaista johdantoaiäkkään esityksen pohjaksi. Pyylevän lontoolaisen kirjanpainajantuote ei ole vieläkään erityisemmin vanhentunut käsittelyltänsä, eikäsen yleisinhimillinen sisältö kaipaa kääntäjän reunamuistutuksiakaan,paikallisvärityksen tai ajanviitteiden lisävalaistukseksi; sellaistaasiatieto-luetteloakin klassillinen kirjallisuus kyllä enimmitenvaatii ollakseen täydesti tajuttavaa meidän päivinämme.
"Pamelan" lukijalle, kuten sanottu, ei tarjoa mitään välttämätöntäalkuopastusta se selvitys, että hän täten tulee tuntemaan maailmanrunsaimman kirjallisuudenhaaran lähtökohdan — romaaneistaensimäisen. Jos hänen luonnonlaatunsa on siinä vireessä, ettäRichardsonin henki löytää vastakaikua, niin tämä historiallinenseikka vain hiukan kartuttaa lukemisen tuottamaa mielihyvää, —ja toisaalta taasen on myönnettävä, että se tuskin on riittäväkannustin niille, jotka ilman tuota myötätuntoisen ymmärtämyksenedellytystä tahtoisivat pelkästä uteliaisuudesta väkisinkin tarkataläpi näin laajan teoksen. Mutta kun kaikki inhimillinen työskentelyon edistyväistä laadultaankin, joten myös romaaneja on saatavissasisällöltään ja rakenteeltaan etevämpiä kuin "Pamela", on tämänkirjan yleisestä asemasta huomautettava maltillisille tutkijoille,jotka haluavat ottaa selkoa lukemistonsa "klassillisuuden"perusteista ja saada yhtenäistä käsitystä ihmiskunnan henkisenluomistyön päävaiheista. Edustavimpia kaunokirjailijoita ja heidänmerkitystänsä opiskellessaan ei voi sivuuttaa nykyaikaisen romaaninkeksijää.
Samuel Richardsonin (1689-1761) rauhallinen elämänura on muutamallasanalla novellinmainittu. Hän oli maalais-puusepän poika ja saikaikeksi opilliseksi sivistyksekseen vain kyläkoulun tiedot,paitsi mitä satunnaisesti tuli myöhemmällä tutustuneeksi aikansakirjallisuuteen. Pienestä pitäin sävyisänä ja hempeäluontoisena hänviihtyi paremmin tyttöseurassa kuin vallattomien poikien parissa, jahän huolitteli nuorten ystävättäriensä rakkauskirjeitäkin kuntoonensimäisenä ituna vanhuutensa kirjalliselle tuotannolle. Hän joutuiseitsemäntoista ikäisenä Lontooseen kirjanpainajan oppiin, edistyirehellisyydellä, uutteruudella ja hyvällä liikemies-älyllä, perustioman kirjapainon, meni naimisiin entisen isäntänsä tyttären kanssa javaurastui vuosi vuodelta yhä huomattavampaan porvarilliseen asemaan.Hänen leppoisa olemuksensa saavutti runsaan ystäväpiirin, ja kun hänusein autteli asiakkaitansa — painatustöiden tilaajia esipuheidenja omistuskirjoitusten kyhäämisellä kaikenlaatuisiin kirjasiin,sattui kerran niinkin, että pari kirjakauppias-ystävää pyysi häntäsommittelemaan "maittavaan muotoon" sarjan kotoisia kirjeitä,jonkunlaiseksi tavallisiin elämänsuhteisiin käytännölliseksikaavioksi.
Richardsonilla oli silloin jo kuudes ikäkymmen alulla, kun hän ryhtyitähän tehtävään, joka aavistamattomasti ikuisti hänen nimensä.Hänen onnellisena aatoksenaan oli antaa "kirjemalleille" syvempääinhimillistä mielenkiintoa siten, että kokoelmalla olisi yhtenäinenkoossapitävä juoni ja opettavainen moraali. Ja kerran käytyänsäkäsiksi työhön hän lämpeni laventamaan kuv