Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen seikkailuromaani
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1912.
I. Matkasuunnitelmia.
II. Ansassa.
III. Kukko ja kana.
IV. Paul Moijin valloitusretki.
V. Mikon yritys.
VI. Tyrmässä.
VII. Napukan toimet.
VIII. Samuelin elämänvaiheet.
IX. Manaus.
X. Äiti ja poika.
XI. Yliopiston vahtimestari.
XII. Jälleen ansassa.
XIII. Isäpuolen luona.
XIV. Matkalla.
XV. Yhtyminen.
XVI. Kreivin kirjuri.
XVII. Kuninkaan tahto.
XVIII. Lapsikuninkaan soturit.
XIX. Jälleen Turussa.
XX. Ruttokummitus.
XXI. Tulevaisuuden tuumia.
XXII. Sukulaiset ja sukulaisten sukulaiset.
XXIII. Isänmaa.
Matkasuunnitelmia.
Oli kirpeän kova pakkanen Viipurissa helmikuun alkupäivinä vuonna1671.
Kaupungin eteläpuolisen muurin keskellä olevan Haakonin torninporttiaukossa, jonka kautta päästiin sataman kivilaiturille, minkäääressä kaupungin rikkaitten kauppiaitten suuret, ulkomailla käyvätpurjelaivat olivat talvehtimassa, asteli iltahämärässä yksinäinenmies. Hän oli kaupungin suutari, Jaakko Heikinpoika, joka olivahtivuoroaan suorittamassa ja asteli peitsi olallaan edes jatakaisin porttiaukon suulla tömistellen jalkojaan pysytelläkseenlämpimänä. Jos hän olisi ollut rikas, olisi hän maksanut vuotuisenvahtiveron ja olisi siten, äveriäitten porvarien tavoin, ollut vapaatästä toimesta. Mutta kun hän oli vain käsityöläinen, ei kuulunutsiihen ruotsalaiseen ja saksalaiseen kansanainekseen, joka Viipurissaoli anastanut kaiken vallan käsiinsä, kun hänellä ei ollut suurtakauppaliikettä, ei kivitaloa "Linnoituksen" sisäpuolella, ei muutakuin oma kurja ammattinsa ja mökkipahanen niinsanotussa "Vallissa"kaupungin itäpuolella, niin hän sai pakkaspäivinä lähteä lämpimästäsuojastaan vartioimaan, jotta kukaan ei päässyt tuomaan kaupunkiintullaamatonta tavaraa tai muuten harjoittamaan pahuutta ja koiruutta.
Oli aivan hiljaista. Vahti kuuli, kuinka lähellä olevan tuomiokirkontornin kello löi. Tunnit eivät aina olleet tasaisia, silläkellonsoittaja, ukko Trajanus, useinkin istahti juttelemaantuttaviensa seuraan aivan liian pitkäksi aikaa ja unohti virkansa,josta seurauksena oli ollut se, että eräänä päivänä mäellä, torninlähellä olevan kimnaasin pojat suuttuneina tällaisesta muutamientuntien liiallisesta venyttämisestä olivat antaneet ukolle kelposelkäsaunan. Haakonin tornista kuului silloin tällöin kahleittenkilinää, kun vangit kylmissä tyrmissään koettivat pysytellä lämpiminäliikkumalla kopissaan sinne ja tänne. Vahti tiesi varsin hyvin, ettätornissa istui tällä hetkellä muutamia ammattilaisia, jotka olivatrikkoneet ammattikuntien säännöt ja odottivat rangaistustaan: "kalunpäällä istumista". Vahtia värisytti ajatellessaan, että hänkinjostain syystä voisi joutua tuohon piinaan ja kidutukseen, saisituntikausia torilla istua puisen, teräväselkäisen hevosen selässäraskaat painot kummassakin jalassaan.
Nämä hänen mietteensä katkaisi keskikaupungilta päin kuuluva meluja huuto. Ensi alussa vahti tarttui tukevasti peitseensä ollakseenvalmiina puolustautumaan ja asettui portin vieressä olevan, muuriinkiinnitetyn kellon viereen, jonka avulla hän saattoi kutsua torinvarrella olevasta päävahdista apua. Mutta pian h