Produced by PG Distributed Proofreaders Online Team
Kertomus Neron ajoilta
Kirj.
Henryk Sienkiewicz
Puolankielestä suomentanut Maila Talvio
WSOY, Porvoo, 1921.
Petronius heräsi vasta puolenpäivän aikaan, hyvin väsyneenä, kutentavallisesti. Hän oli edellisenä iltana ollut Neron luona kemuissa, jane olivat kestäneet myöhään yöhön. Viime aikoina oli hänen terveytensäalkanut horjua. Aamuisin herätessään valitti hän olevansa aivan kankeaja kykenemätön kokoamaan ajatuksiaan. Mutta kun harjaantuneet orjataamukylvyssä huolellisesti olivat muokanneet hänen ruumistaan, niinpääsivät laiskat veret taas liikkeelle, mies heräsi ja virkistyi, hänenvoimansa palasivat, ja hän jätti oleotekiumin, s.o. kylpyjen viimeisenosaston, ikäänkuin uudesti syntyneenä, silmät säteillen älyä jahuolettomuutta, nuortuneena, elämänhaluisena, käytöksessä maailmanmiehensirous ja näennäinen kylmyys. Itse Otho ei olisi kyennyt kilpailemaanhänen kanssaan. Hän ei suotta omistanut nimeä »kauneuden tuomari»,»arbiter elegantiarum».
Julkisissa kylpylaitoksissa kävi hän harvoin: vain silloin kun sielläesiintyi joku erinomainen puhuja, josta kaupungilla oli kerrottu, taikun ephebioissa oli erityisen jännittäviä paineja. Olihan hänenomassakin »insulassaan» kylvyt, jotka Celer, Severuksen kuuluisaaikalainen oli häntä varten laajentanut ja sisustanut, jopa niinerinomaisella aistilla, että itse Nero piti niitä parempina kuinkeisarillisia kylpyjä—vaikka viimemainitut olivat tilavammat ja kaikinpuolin komeammat.
Hänen oli noissa kemuissa täytynyt kuunnella Vatiniuksen ikäviäsukkeluuksia ja ottaa osaa Neron, Lucanuksen ja Senecan keskusteluunkysymyksestä: onko naisella sielu? Hän nousi myöhään ja läksi paikallakylpyyn, jossa kaksi jättiläiskokoista orjaa laski hänet pitkäkseensypressipuiselle, valkealla egyptiläisellä byssoskankaalla peitetyllepöydälle. Sitten he kastoivat kämmenensä hyvänhajuiseen öljyyn jarupesivat hieromaan hänen kaunismuotoista ruumistaan. Suljetuin silminodotti Petronius lämpimän kylvyn vaikutusta. Lämpö hierojien käsistävirtasi häneen ja karkoitti väsymyksen kuin pyyhkäisemällä.
Hyvän aikaa hän oli pysynyt äänetönnä. Nyt hän avasi silmänsä ja rupesikysymään, kummoinen ilma oli sekä olivatko gemmat, jotka kultaseppäIdomenus oli luvannut tänäpaivänä lähettää nähtäviksi, jo tulleet. Hänsai kuulla, että ilma oli kaunis, että Albanian vuorilta puhalsi lauhatuuli, mutta etteivät gemmat vielä olleet tulleet. Petronius sulkitaasen silmänsä ja käski kantaa itsensä tepidariumiin. Samassa astuioviverhon takaa esiin ilmoittaja, »nomenclator», sanomaan, että nuoriMarcus Vinitius, joka vasta oli palannut Vähästä Aasiasta, pyysi saadahäntä tavata.
Petronius käski viedä vieraan tepidariumiin, jonne häntä itseään juuripiti kannettaman. Vinitius oli hänen vanhemman sisarensa poika, sisaren,joka jo aikoja sitten oli mennyt naimisiin Marcus Vinitiuksen, eräänTiberiuksen aikaisen entisen konsulin kanssa. Nuorukainen oli palvellutCorbulon parttilaisia vastaan lähetetyssä väessä ja sodan loputtuapalannut kaupunkiin. Petronius piti hänestä, tunsipa miltei hellyyttähäntä kohtaan, sillä Marcus oli kaunis ja nuortean voimakas, tiesisitäpaitsi aina nautinnoissaankin noudattaa taiteellista kohtuutta, jasiihen pani Petronius erittäin suurta arvoa.
"Terve sinulle, Petronius!" huudahti nuori mies, joustavin askelinastuessaan tepidariumiin. "Suokoot jumalat sinulle menestystä, varsinkinAsklepios ja Kypris, joitten suosikkeja ei koskaan voi ko