Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
—i—n [Emmi Haapanen]
Helsingissä 1897,
G. W. Edlund, kustantaja.
Heiskanen, talonisäntä.
Liina, hänen tyttärensä.
Eerikki, Heiskasen veli.
Antti, Heiskasen entinen renki.
Aatami Ahola, nuori talon isäntä
Toivola, puhemies.
Anna-Maija, kylän eukko.
(Iso tupa. Vasemmalla ja oikealla ovi. Peränurkassa pöytä,
kaappi, perällä penkki ja pari tuolia. Ovi vasempaan auki).
LIINA (ommellen pöydän luona selin oveen, laulaa):
"Länteen lähti mun kultani,
Meni kauvas pois.
Ken nyt kuulevi ääneni?
Tuulonen jos tois
Koti-rantahan rakkaani,
Suloisen ystäväni,
Suuri surun huojennus
Se oisi rinnalleni".
ANNA-MAIJA (Tulee vasemmalta, seisahtuu ovella, puhuu itsekseen). Ainayhtä surullinen on Liina. Tuo Antti on hänellä vielä mielessä! Mikäuppiniskaisuus! Muistella nyt ijän kaiken moista renkinahjusta, vaikkaisäkin on sen pois ajanut. Jos olisin Liinan siassa, en olisikaan noinitsepäinen. Ja merenpohjassa se lieneekin jo koko kapine. Ei, mutta nytasiaan. (Yskähtää hiljaan).
LIINA (on pannut kädet silmillensä, istuu ajatuksiinsa vaipuneena eikäkuule vieraan tuloa).
ANNA-MAIJA. Eipäs näet kuule ollenkaan, niin on ajatuksissansa.Aholan Aatami lupasi minulle tynnyrin ohria ja lampaan puolikkaanjoulupaistiksi, jos saisin Liinan hänelle hieman lempeämmäksi. —Illalla hän aikoo sitten tulla kosimaan, oikein puhemiehen kanssa, jossaan vähän niinkuin lupia, hi, hii.
LIINA (hyräilee surullisena eikä kuule).
ANNA-MAIJA. Voi kuinka surullista nuottia tuo nyt hyräileekin. Niin,niin Aholan-Aatamille ovat tytöt vähän yrmeänlaisia, kun hän ontuommoinen tyhmänsekainen, mutta rahaa sillä on ja se, se paras lienee.Mutta Anna-Maija oleppas nyt sukkela! Hieman vahvistusta ensin! (Kaivaanuuskarasian poveltaan ja nuuskaa). Tsiu! Tsiu!
LIINA. (Säpsähtää ja kääntyy). Ka, Anna-Maija!
ANNA-MAIJA. Hyvää päivää Liina!
LIINA. Hyvää päivää! Istukaa!
ANNA-MAIJA. Kiitos, kiitos! (Istuu). No kapioitakos se Liina nytompelee?
LIINA. Kelleppä minä semmoisia ompelisin?
ANNA-MAIJA. (Nuuskaa). Itsellesi tietysti, itsellesi.
LIINA. Mitä se Anna-Maija joutavia löpisee! Ensinhän sen sulhasenkintäytyy hankkia ja sitte vasta kapiot.
ANNA-MAIJA. Sulhasen noin sievä tyttö kyllä saa, milloin vain halua,saa vaikka viisi joka sormelle!
LIINA. Kylläpä se Anna-Maija nyt on antelias.
ANNA-MAIJA. Olen kyllä sinun moisillesi tytöille. (Nuuskaa ja tarjoaa
Liinalle).
LIINA. Kiitos! Minä en nuuskaa.
ANNA-MAIJA. (Sivulle). Oho, miten hieno! (Liinalle). — Mutta tuoAholan nuori isäntä on vasta höyli mies ja rikas, ihan äärettömänrikas. Tsiu! Voi miten armottoman suuria sikojakin sillä on, jalampaita on navetta täynnä. Kävin tänä aamuna siellä, ja kovin oliisäntä höyli. Näytteli talonsa yltä ja päältä ja veipä vieläkamariinkin ja (söpöttää) tarjosi minulle lasillisen oikeata selvääkumina viinaa. (Huutaa). Niin, niin, kyllä siellä on komeaa! Kelpaasinne kyllä emännänkin tulla.
LIINA. Aha, Anna-Maija kävi kai talon katsojaisilla,