E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Y.m. kertomuksia Amerikan suomalaisten elämästä
Kirjoittanut
Suomentanut
Werner Söderström, Porvoo, 1898.
Taavetti Anttilan kohtalo
Elias Möykän Ameriikan matka
Översti Beckridge ja hänen gorillansa
Kun Eerikki Käykkä särki pankin
Pastori Lahti
Antti Ulukka
Taavetti Anttilan kohtalo.
Vapaa metsäläiselämä Yhdysvaltain kaukaisessa lännessä on nyt jomelkein kokonaan luettava entisyyteen, siihen, joka on mennyt eikäkoskaan palaja. Täyttä vapautta, samassa merkityksessä kuin ennenrajamaissa, ei nykyään Tenää ole edes vuoristojen sisimmissäkäänlouhikoissa, ei luoteisen Ameriikan synkimmilläkään saloilla eikäetäisimmillä, autioimmillakaan aavikoilla, missä naapuruksien väliälasketaan kymmenissä penikulmissa.
Kaikki on merkitty karttaan, kaikki on mitattu, kaikkialla onvoimassa joku laki, vaikkapa sitä valvoisivatkin vaan itsensävalinneet tuomarit. Joka paikassa, missä ihminen ennen oli omaherransa, hallitsee nyt yhteiskunta, ja sen vallan alaisiksi ovatpakotetut pääasiassa alistumaan kaikkein raaimmatkin entisistärajalaisista.
Muutos on ollut uskomattoman nopea ja uskomattoman suuri kolmen,neljän viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Intiaanit, — se mikäheitä vielä on jälellä, ovat puserretut kokoon suuren länneneri osiin, ja heitä vartioidaan heille jaetuilla alueilla niintarkkaan, ett'eivät nykyään enää voi aikaansaada mainittavaapahaa. Metsänriista, sellainen, jonka pyytäminen edes jossainmäärin olisi kulttuuri-ihmisille kannattava, on kadonnut metsä- javuoriseutujen umpinaisimpiin sopukoihin. Itse ilottomat, vedestäköyhät aromaat, joilla vielä muutamia vuosia sitten kymmen- jasatatuhantiset karjalaumat kuleksivat melkein yhtä vapaasti kuinmuinoin puhvelihärät, ovat tätä nykyä jo jaetut lohkoihin. Jalohot ovat säännöllisesti aidatut kymmeniä penikulmia pitkilläteräslanka-aidoilla, niin ett'ei ruohoaavikkoa enää jokapaikasta voivapaasti tienäkään käyttää.
Se romanttinen seikkailuelämä, joka loi rajamaan elämään niinviehättävän tarumaisen valon, se on melkein kokonaan kadonnut, muttavaaroja ja vaivoja tarjoo rajamaa vielä tänäkin päivänä yllin kyllin.Hurja, kiihottava, huumaava kilpailu elämästä ja kuolemasta onsiellä lakannut, mutta taistelu toimeentulosta, kireä, jokapäiväinenponnistus luontoa vastaan, on yhtä kova tänään kuin ennenkin, vieläpäkovempikin niille, joilla tuskin on muita aseita tai varustuksiamihin luottaisivat kuin sitkeät jänteet ja jäsenet ja lannistumatonkestävyys.
Uudisasukkaan elämä tuolla kaukana aroilla, viljelyksen viimeisillätakamailla, on ensi vuosinaan äärettömän rasittavaa — ja ne ensivuodet eivät ole niinkään harvat. Tavallisesti ei ole yhtään naapuriapenikulmain päässä, ei jälkeäkään puusta tahi pensaasta tai muustasellaisesta, missä silmä voisi levähtää. Silmän kantamattomiinainoastaan aroa ja taivasta, eikä monestikaan viikkoihin, eipäkuukausiinkaan mitään merkkiä eläimistä tai ihmisistä tai muustaelollisesta olennosta. Siellä niinkuin muuallakin on ensimmäinenyhtyminen sivistyksen kanssa tuonut tullessaan kuolemaa ja hävitystäkaikelle sille, mikä ennen eli ja liikkui näillä laajoillalakeuksilla.
Ainoastaan keväisin on aavikolla elämää. Silloin se pukeutuu kukkiinja vihannuuteen: hienoon, pehmeään vihreyteen, jossa on jotainneitseellistä kainoutta ja jok