Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Minna Canth
1917 (1883-1885).
Näytelmä viidessä kuvauksessa
UKONNIEMI, | talonisäntiä.
PELTOLA, |
NIILO, Peltolan poika.
LOVIISA, Ukonniemen tytär.
AHOLAN ANTTI, torppari.
MARIA, hänen vaimonsa.
HELENA, heidän tyttärensä.
HOPPULAINEN, itsellismies.
PENTTULA, noita.
MATTI, |
EERO, |
KALLE, | kylän nuorisoa.
KIRSTI, |
LIISA, |
VAPPU, |
ERÄS VANHA TALONPOIKA.
PITÄJÄN VANGINKULJETTAJA.
KYLÄLÄISIÄ.
(Aukeahko paikka honkametsässä. Perällä näkyy järvi, jonka vasemmallapuolen niemi korkeine kukkuloineen pistää esiin. Juhannusaatto. Kylännuoriso huvitteleiksen iloisella tanssilla. Laulu alkaa jo ennenesiripun nostettua.)
"Rosvo, rosvo olit sä.
Kun varastit mun ystävän;
Minä luulen,
Fralla laa,
Minä luulen,
Fralla laa,
Minä luulen,
Fralla lalla, fralla lalla laa!"
"Enpä tiennyt syytä siihen,
Miksis minun hylkäsit;
Minä luulen,
Fralla laa.
Minä luulen,
Fralla laa,
Minä luulen,
Fralla lalla, fralla lalla laa!"
(Peltola ja Ukonniemi tulevat oikealta. Nuoret taukoavat tanssista.)
PELTOLA. Hei vaan. Johan täällä ilo on korkeimmillaan. Hyvää iltaa jahauskaa juhlaa, te nuoret! No, ovatko tyttäret jo ottaneet selkoa siitä,jos ennen ensi Juhannusta sulhasia saavat?
KIRSTI. Hyh, johan nyt!
VAPPU. Mitäpä me niistä tiedoista!
MATTI. Vai mitäpä me niistä tiedoista! Kas vaan, kuinka ovat olevinaan.Niinkuin ei sitä muka tiedettäisi, että he joka ikinen jo ovat käyneetruista sitomassa tänä iltana.
LOVIISA (ylpeästi). Minä en ainakaan ole käynyt.
VAPPU. Tuo Matti on senlainen ilkiö. Aina hän meitä väijyy.
MATTI. Hi, hi, hi, joko pisti vihaksesi, Vappu? Muistatko, kuinka sun ja
Kirstin kävi viime vuonna Juhannusyönä?
VAPPU. Ole vaiti!
POJAT. Kerro, Matti, kerro!
PELTOLA (on istunut kivelle näyttämön oikealla puolen). Olisipa tuotahauska kuulla, he, he, he (tarjoo tupakkaa Ukonniemelle).
MATTI. Ha, ha, ha, en elämässäni ole nauranut niin paljon kuin sinäyönä. Muistatkos, Kalle?
KALLE. Kyllä muistan.
POJAT. No, kerrohan jo!
VAPPU. Jos vaan kerrot, Matti, en sinuun ikänäni lepy.
MATTI. Mutta kas, kun nyt kerron kiusallasikin. Me olimme Kallen kanssapiiloutuneet pensaan taakse likellä maantien risteystä, Kuusistonkohdalla. Puoliyön aikaan tulevat nämä hiipien ja arkoina polkutietä javilkaisevat vähän väliä oikeaan ja vasempaan. Paidat heillä olihampaissa ja pitkät varsiluudat käsissä; eikä heillä muuta ruumiinverhoa ollut kuin valkoiset, hirmuisen suuret lakanat, jotka olivatympärilleen kietoneet.
MIEHET (nauravat). Kuinka sitten kävi?
VAPPU. Noita valheita viitsitte kuunnella.
MATTI. Valheita? Sano, Kalle, eikö ole totta?
KALLE. Totta on joka sana.
VAPPU. Sinä olet juuri yhdenlainen kuin Matti