Viisinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Helsinki,Yrjö Weilin & Kumpp. Oy,1912.
ANTTI VALKEAPÄÄ, pikku tilallinen.
SOHVI, hänen vaimonsa.
HILMA, |
LIISA, | heidän lapsensa.
AAKU, |
SIPI RAHIKAINEN, | maakauppiaita.
JUHO LOIKKANEN, |
LESKIROUVA VALLSTRÖM, tilallinen.
SIIRI SOPANEN, hänen kasvattinsa.
HELÉN, pehtori.
PUPUTTI, vallesmanni.
SINKKONEN, herastuomari.
MARTIKAINEN, kauppapalvelija.
PAAKKUNAINEN, salvosmies.
EEVA-STIINA, hänen vaimonsa.
SYRJÄLÄN SANNA.
Kansaa.
Tapaus eräässä Itä-Suomen pitäjässä.
Kammari Valkeapään talossa. Perällä porstuan ovi, josta oikealle,nurkassa, uuni ja vasemmalle, samoin nurkassa, kokoonpantu sänkyvalkoisine peitteineen ja kaksine sen päälle asetettuine tyynyineen.Vasemmanpuolisessa seinässä, keskellä, ikkuna, sen edessä pöytä jakummallakin puolin tuoli; ikkunalla pari kukkakasvia. Etualalla,samalla puolella, piironki, 'jonka päällä peili ja muutamia kirjoja.Oikealla ovi sivuhuoneeseen, etualalla, seinustalla leveä kiikkutuolija sen kohdalla, seinällä, isonlainen kello.
Porstuan takana on ajateltava tupa, jonka vastapäätä oleva ovi myösnäkyy, kammarin perällä olevaa ovea avataan.
Ensimmäinen kohtaus.
HILMA, sitte SOHVI ja AAKU.
HILMA (istuu yksinään ikkunan luona, virkaten leveätä pitsiä).
SOHVI (tulee perältä). Täällähän sinä olet, Hilma.
HILMA (leppeästi). Mitäs, äiti…? Tarvitsetteko minua?
SOHVI. Enkä. Muuten vaan katselin, että missä sinä olet.
AAKU (tulee perältä; hän on noin seitsemän vuoden vanha, paljainjaloin, liivistä riippuvat lyhyet housut jalassa ja imee peukaloaan).Äit', hoi!
SOHVI (tiuskaten). Sekös nyt aina hännässäni hyppii! — No mitä sulletaaskin…?
AAKU (mankuvalla äänellä). Miks'ei se isä jo tule sieltä puodistakotiin?
SOHVI. Ka, mistä minä tiedän? Ja mitäs sull' on sen kanssa tekemistä?
AAKU. Isä kun lupas' tuoda mulle tuomisia — rusinoita ja pompommia.
SOHVI (äreästi). Ala laputtaa pellolle, muuten saat pöksyllesisemmoisia pompommia, ettäh…!
AAKU (vetäytyy nolona ja nyrpeänä verkalleen ulos).
SOHVI (istuutuu tuolille toiselle puolelle pöytää). Siltä kun ei saaminuuttiakaan olla rauhassa: aina mankuu!
(Kotvanen äänettömyyttä.)
HILMA Rahikaiselleko se isä meni?
SOHVI. Sinnehän se… Jyviä sanoi ottavansa. Ja kun kahvi ja sokurikinovat lopussa. Sitte sanoi vielä vähän tahtovansa rauta-aatraakinkatsella, jota se Sipi jo viime kerralla oli hänelle tyrkytellyt.
HILMA. Velaksiko se isä yhä noita kaikkia…?
SOHVI. Ka, velaksi. Kun vielä kysyy!… Mistäs sitä tähän aikaan olisirahaa irti saanut?!
HILMA. Voi, voi! Äi'änpä se ottaakin, vaikka on jo ennestäänkinmaksamattomia.
SOHVI. Ottaa, kun annetaan. Ja antaahan se Sipi muillekin. Eikähän nekauppiaat mistä talonpojilta aina heti rahaa saa. Jos eivät velaksiantaisi, niin eihän niiden kannattaisi maalla kauppaakaan pitää. Jasaavathan ne sitte ajallaan rahansa takaisin, kun ostot kaikki kirjaanpannaan.
HILMA. Lieneek