Produced by Jari Koivisto ja Tapio Riikonen
Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä
Kirj.
Suomennos
Porvoossa 1898.
Werner Söderströmin kirjapaino.
FREDRIK ADOLF, Itägöötanmaan herttua, 17 vuotias.
Amiraali ANKARSTORM.
OTTO SPORRE, meriväen luutnantti.
Kreivitär DANNESKÖLD.
EEVA, hänen sisarentyttärensä.
REBEKKA, varakas talonleski Degeröstä.
STIINA, hänen tyttärensä.
LASSI, hänen veljenpoikansa.
GRIP, tullitarkastaja.
KABYS, vanha merimies.
Upseereja ja merimiehiä fregatti Amfionista.
Kreivittären seuranaisia.
(Tapahtuu juhannuksen aikana v. 1767, osaksi Degerön saarella,osaksi Santahaminassa lähellä Helsinkiä).
Ensimäinen Näytös.
Ranta Degerön saarella. Taustalla meri, kallioita ja puita. Vasemmallakatsojasta tupa, jonka ovi on näyttämölle päin. Oven yläpuolellaullakon ikkuna. Turvepenkki. Valoisa kesäyö.
Ensimäinen kohtaus.
PRINSSI. Kohta sen jälkeen OTTO SPORRE. LASSI nukkuu ulkona pihalla.
PRINSSI (kulissien takaa). Kiinnitä vene lujasti, Otto! Minä sill'aikaakäyn vähän vakoilemassa. (Astuu näyttämölle.) Kallioita ja yhäkallioita! Tämä maa on kauttaaltaan kivestä. Tuossa on tupa, muttaelämästä ei merkkiäkään. Otto, olemme Suomessa. Me olemme joutuneettaikalinnaan.
OTTO (astuu näyttämölle). Sitä parempi. Teidän kuninkaallinenkorkeutennehan välttämättä halusi seikkailua. Alku on lupaava.
PRINSSI (heittäytyen pitkäkseen kalliolle). Vapaus, vapaus, oi —!Vapaus on elämää! Olisinpa kuningas, niin antaisin kaikkien alamaistenitehdä mitä he ikinä tahtovat.
OTTO. Pelkäänpä, että teidän korkeutenne hallitusaika silloin tulisikovin lyhyeksi.
PRINSSI. Mutta sitä hauskemmaksi, eikö niin? Armias taivas, minäkökelpaisin hallitsijaksi, minä, — iloinen poika, joka pidän paljonhuvittelemisesta ja armollisesti sallin muidenkin tehdä samoin! Ei,minä seuraan isäni esimerkkiä, ja jätän hallitushuolet armolliselleäidilleni ja veljilleni. Olen kuullut sanottavan, että Kustaa veljenion nerokas; — à la bonheur! Minulla on sen sijaan iloinen luonteeni jarehellinen sydämeni. Minä en ole nero, enkä pedantti, en hattu enkämyssy, minä olen chapeau-bas, matalainen lakki vaan ja katso, sentähdenminä nyt kavaljeerini, meriluutnantti ja parooni Otto Sporren seurassaolen aivan rohkeasti Suomen kesäyössä seikkailuretkellä.
OTTO. Meidät lähetetään risteilemään Karlskronasta Viaporiin. Miksikäei? Hänen Majesteettinsa fregatti Amfion on jotenkin hyvä laiva, muttaei se ole luotu pidättämään nuorta prinssiä, joka tahtoo tutkia onkosiinä perää, että Suomen naiset osaavat noitua.
PRINSSI. Kuusi viikkoa kesti matka. — Kuolettavan yksitoikkoinen seoli — ja vastoinkäymistemme kukkuraksi tulee parin peninkulman päässäViaporista aivan tyyni. Mitä silloin Amfionimme tekee? Sepä ankkuroirauhallisesti kuin krapu Mjölön edustalle.
OTTO. Silloin emme jaksa kauemmin kestää. Me pukeudumme matrooseiksi,laskemme veneen Amfionin kannelta mereen, soudamme illan hiljaisuudessaseikkailuja etsimään, ja ystäväni Utter, jolla on vahtivuoro, ei olemeitä huomaavinaankaan.
PRINSSI. Meillä on omat syymme pys