Produced by Tapio Riikonen
1-näytöksinen laulunsekainen kansannäytelmä
Kirj.
Kansan Näytelmäkirjasto.
Helsingissä 1910,
Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa.
Hämeenlinna 1910,
A. W. Leinosen kirjapaino.
JUSTIINA, Suvantolan emäntä.
JANNE, hänen poikansa.
MIILI, orpo, kasvattityttö Suvantolassa.
NIKI, nuori mustalainen.
MANJA, hänen naisensa.
MIIHKA, |
NASTJA, | Nikin vanhemmat.
Pitäjän nuorisoa: poikia ja tyttöjä.
Mustalaisia: miehiä, naisia ja lapsia.
On ajateltu tapahtuvan Vuoksen varrella, mutta voidaan sovittaa millemuullekin seudulle tahansa Suomessa. Sen mukaan on myöskinkansallispukuja käytettävä ja mikäli mahdollista paikkakunnan laulujalaulettava.
Mustalaiset puhuvat venäjänvoittoista karjalaissuomea ja heidän pukunsaovat kirjavan koreita, vaan enimmäkseen kuitenkin riekaleisia.
Laulut, joiden sanat eivät ole tähän painetut, löytyvät vastaaviennumerojen mukaan Erkki Melartinin julkaisemasta kokoelmasta"Kansanlauluja Käkisalmelta"; "Vihurin laulu" ja laulu "Uskottomalle",jotka on säveltänyt herra Leevi Madetoja, sekä mustalaislaulujensävellykset ovat myös musiikkikaupoista ostettavissa.
Kykyjen ja varojen mukaan voi lauluja vaihtaa toisiinkin, jopa jonkunjättää poiskin. Samoin voi menetellä tanssienkin suhteen — varsinkinpienehköillä näyttämöillä.
Näyttämö kuvaa Suvantolan talon pihaa. Vasemmalla on asuinrakennusportaikkoineen ja etualalla olevan ikkunan seinustalla kiikkulauta.Oikealla on aittoja ja perempänä, toisella puolen tietä, talli.Taustalla näkyy peltoa, laaja Vuoksen suvanto ja vastarannankoivumetsä.
On tyyni, ihana, auringonpaisteinen, Juhannuksen jälkeinenlauantai-ilta.
* * * * *
MIILI (on etumaisessa aitassa, jonka ovi on auki ja hyräileepuolikovaan laulua N:o 1: Melartin, "Kansanlauluja Käkisalmelta"n:o 19).
MANJA (jonka huivi on soljunut puoliväliin niskaa, niin että korvatsuurine koristerenkaineen ovat paljaat, tulee, hiipien ja vilkkuenmustilla, hehkuvilla silmillään ympärilleen, aitan takaa esille,pysähtyy nurkan kohdalle etualalle ja kuiskaa): Niki!… Niki!!
NIKI (jonka takaraivolle asetetun lakin alta mustankiiltäväthiuskiehkurat valuvat otsalle, kauniisti varjostaen hänenkin tummia,levottomia silmiään, ja jonka lyhyen, avoimen takin sekä karkean,pesemättömän, kaulanapista aukiolevan paidan välistä näkyy puolirintaa, minkä poikki, toisen olkapään yli, on viskattu nuora- jarautalankavyyhti, siinä riippuvine avaimineen, tiirikoineen,valinkauhoineen y.m. pikku työkaluineen, tulee, samoin varovasti,vastaiselta puolelta esille asuinrakennuksen päädyn kohdalle jakuiskaa, kädellään sanojaan suojaten): Tiedän: kotona ovat… emäntätuvassa, nuori isäntä tallissa.
MANJA (Edelleen kuiskaten): Ja tyttö täällä — aitassa.
NIKI (Samoin): Tullaan myöhemmällä takaisin.
MANJA (Samoin): Hyvä! Kuka ties siksi… —
MIILI (kuuluu liikkuvan aitassa).
MANJA (Samoin): Hsss! (Huiskauttaa kädellään Nikille poistumismerkin jamolemmat lentävät, kuin nuolet, takaisin, kumpikin taholleen.)
MIILI (Tulee aitan ovelle): Kuka se täällä?… Oli ihan kuin joku olisihaas