E-text prepared by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä kahdessa näytöksessä
Kirj.
Mukailtu suomennos
Haminassa,
Alfred Lagerbomin kustantama,
Kansankirjapainossa 1898.
Kurman, maatilan omistaja. Gerda, hänen tyttärensä. Rouva Malla Ström, hänen sisarensa ja taloudenhoitajatar. Aksel Franck, ylioppilas. Tiina, palvelustyttö.
Ensimäinen näytös.
Näyttämö esittää Kurmanin kartanon päärakennuksen edustaa. Vasemmallanäkyy osa asuinrakennuksen takasivusta. Talo on vaatimattoman, muttakodikkaan näköinen yksikerroksinen rakennus, jonka molemmissa näkyvissäolevissa ikkunoissa ovat ikkunaverhot ja kukkasia ikkunoilla.Sisäänkäytävä otaksutaan olevan vastakkaisella puolella, pihapuolella.Seinän vierustalla on kiikkulauta. Takalistossa näkyy sievä kesäinenmaisema järvineen. Vasemmalla, lähellä takalistoa on iso koivu, jonkaalla on omituisen näköinen sammaleinen kivi. Se on noin parin kyynäränkorkuinen ja niin leveä, että kaksi henkilöä voi hyvin sen päälläistua. Oikealla näyttämön keskivälillä on kaksi koivua, joitten väliinon kiinnitetty riippumatto. Koivujen takana on pari vaapukkapehkoa.Näyttämön edustalla on pieni ympyriäinen pöytä, kaksi puutarhatuolia jajakkara.
Ensimäinen kohtaus,
Malla istuu tuolilla ja nukkuu. Hän on noin 50 vuotias ja puettu pumpulikankaiseen pukuun, päässään valkea myssy. Hänen olkihattunsa on pöydällä ja sukankutimensa on pudonnut maahan. Kurman makaa riippumatossa hiljaa kuorsaten. Nenäliinansa on hän levittänyt kasvoilleen. Gerda istuu kiikkulaudalla ja ompelee, hyräillen jotain laulua ja vilkasee toisinaan salaa ikkunaan mutta painaa päänsä alas kun näkee Axelin kasvot ikkunasta. Tämä katsoo usein ikkunasta ulos. Tiina tulee nurkan takaa postilaukku kädessään.
Tiina. Tässä on posti! Se saapui justikään!
Gerda. Kiitos. Pane laukku tuohon pöydälle. Mutta mitähän kello lie,Tiina?
Tiina. Kohta tulee neljä.
Gerda. Neljä! No sitten on isä maannut liijan kauvan. (Tiina menee.Gerda nousee ylös, panee työn luotaan, menee ja ottaa nenäliinanKurmanin kasvoilta). Herääppäs isä! Kello on neljä.
Kurman (avaa silmänsä ja katselee, mutta ei liikahda paikaltaan). Eiole!
(Aikoo ruveta uudelleen nukkumaan).
Gerda. Onpas, sanon minä.
Kurman (unisesti). Minun on vasta neljänneksen yli kaksi.
Gerda (nauraen). No olkoonpa sitten neljänneksen yli kaksi, mutta olekumminkin niin hyvä ja anna minulle avainkimppu ennenkuin nukutuudelleen, jotta saan avata postilaukun.
Kurman (heräten). Vai niin! Onko posti tullut? (Nousee istualle). Nosittenpä pitää havahtua ja katsoa, onko hauskoja kuoleman-ilmoituksia,sillä muita hauskuuksia ei sanomalehdissä näin kesäkuumalla juuri ole.(Nousee ylös ja haukottelee hieman). Ho, hoo! Muutoin oli hyvä, ettäherätit minut. Näin unta, että pelasin schakkia pastorin kanssa ja hänteki minusta Matin viisi kertaa peräkkäin. Sellaisia ilkeitä unia näkeenäin kuumalla.
Gerda. Voithan käydä uudelleen makaamaan ja kostaa pastorille, kunvain ensin avaat postilaukun.