Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
Kirjoittanut
Jules Verne.
(Suomennos.)
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. E. Holm 1876.
Ensimäinen luku.
Maaliskuun 18 päivänä tulin minä Liverpooliin. Great Easternin pitimuutamain päiväin kuluessa lähteä New-Yorkiin, ja minä tulin päästäksenisiinä meren yli. Se oli huvimatka, ei sen enempää, ja kulku meren ylitässä jättiläis-aluksessa oli minulle houkuttelevaista. Koska tilaisuusoli tarjolla, aioin minä käydä Pohjois-Amerikassa, mutta tämä oli vainsyrjä-asiana. Etupäässä ajattelin Great Easternia ja sitte vasta tuotaCooperin kautta kuuluisaksi tullutta maata. Tämä höyrylaiva onkintodella mestariteos laivanrakennustyön alalla. Se on enempi kuin laiva,se on veden päällä oleva kaupunki, kreiviskunta, Englannin maastairroitettu, joka, meren yli purjehdittuansa, menee yhdistymään Amerikanmannermaahan. Minä ajattelin tätä suunnattoman suurta rakennusta vedenpäällä kuljetettavaksi, sen taistelua tuulia vastaan, joista se ei olemilläänkään, sen rohkeutta voimatonta merta vastaan, senvälinpitämättömyyttä aalloista, sen turvallisuutta elementin keskellä,joka viskelee aluksia semmoisia kuin Warrior ja Solferino kuin lastuja.Mutta mielikuvatukseni jäi kauvas todellisuudesta. Kaikki nämä seikatnäin minä matkalla ja paljon vielä muutakin, mikä ei kuulu merimenoihin.Kun Great Eastern ei ole ainoastaan purjehduskone, kun se on pienoinenmaailma ja kun se kuljettaa maailman muassansa, niin tarkastaja ei olekummastuva tapaamastansa siellä, niinkuin isommalla näyttämöllä, kaikkiainhimillisiä omaisuuksia, mielettömyyksiä ja himoja.
Erottuani rautatien pysäyspaikalta menin minä Hotel Adelphi nimiseenravintolaan. Great Easternin lähtö oli kuulutettu Maaliskuun 20päiväksi. Minä halusin nähdä sen viimeiset valmistukset matkallelähtiessään ja pyysin sen päälliköltä, kapteini Andersonilta lupaa,saada heti muuttaa laivaan, johon pyyntöni hän kohteliaasti myöntyikin.
Seuraavana aamuna menin minä Merseyn rannoilla olevillelaivanveistämöille. Kääntösiltoja myöten pääsin Mew-Prince nimisellerantasillalle, joka on eräänlainen maahanlaskupaikka niille luikuisilleveneille, jotka ylläpitävät yhdistystä Liverpoolin esikaupunginBirkenheadin kanssa, joka on Merseyn vasemalla rannalla.
Sinne tullessani höyrysi siellä vähäinen höyryvene, joka oli määrättyGreat Easternia palvelemaan. Minä astuin sen kannelle, joka jo olitäpötäynnä höyrylaivaan aikovia työmiehiä ja käsityöläisiä. KellonViktoria-tornissa aamulla seitsemää lyödessä lähti höyryvene liikkeelle,seuraten suurella nopeudella Merseyn nousevaa vettä.
Tuskin oli se lähtenyt rantasillalta, ennenkuin siellä keksinpitkälännän miehen sitä ylimyksellistä ulkonäköä, joka Englanninupseereissa on niin omituista. Luulin hänessä tuntevani erään ystäväni,kapteinin Indian sotaväessä, jota en ollut nähnyt moniin vuosiin. Muttaerehtyä mahdoin, sillä kapteini Mac-Elwin ei voinut olla Bombaystalähtenyt, ilman että minä olisin siitä tietoa saanut. Paitsi sitä oliMac-Elwin iloinen nuori mies, huoleton ja lystillinen toveri, kun tämäsitä vastoin, joskin hänessä pistivät silmiini ystäväni kasvon-murteet,näytti murheelliselta ja ikäänkuin jonkun salaisen mielikarvaudenrasittamalta. Kuinka asianlaita lieneekin ollut, niin ei ollut minullaaikaa tarkemmin sitä tutkia, sillä höyryvene eteni äkisti, ja se tähänyhdennäköisyyteen perustunut vaikutus haihtui kohta sielustani.
Great Eastern oli ankkurissa noin kolmen peninkulman[