Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Eli
Avosydämisen ja vilpittömän nuoren miehenihmeelliset seikkailut
Kirj.
Suom. L. Onerva
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1914.
Oy Weilin & Göös kirjapainossa.
Vanhan asianajajan Francois Arouet'n molemmat pojat tekivät isänsäsuunnitelmiin monta harmillista muutosta. Toisesta tuli vanhuksensuureksi suruksi kirjailija, toisesta taas liiaksi porvarillisenarkipäiväisyyden mies.
Kirjailija-pojasta tuli kuitenkin 18:nnen vuosisadan kuuluisimpiamiehiä, sillä hän juuri oli Voltaire, oikealta nimeltään FrancoisMarie Arouet.
Tullessaan tähän maailmaan marraskuun 21 p. 1694 oli hän niin laiha,pieni ja heikko, ettei hänestä luultu tulevan eläjää minkäänlaista.Mutta jo tässä sai hän ensimäisen tilaisuuden saattaa profeetathäpeään, sillä aivan kuin harmiksi heille jäikin hän elämään, pitäensitten uljaasti kuolemaa loitolla kokonaista 84 vuotta.
Voltaire halasi ylhäisten seuraa, ja kumminsa, apotti Chateauneuf'inavulla pääsikin hän hienoston seurapiiriin. Selvän päänsä japelottavan terävän kielensä avulla hankki hän siellä itselleenkaiken sen menestyksen, minkä aateliton ja ulkomuodoltaan vaatimatonporvarinuorukainen silloisten Ranskan ylimysten keskuudessa hankkiasaattoi. Se ei ollut suinkaan helppoa. Kun Voltaire ei voinut alistuakumartelemaan erästä ylhäistä nuorta ylimystä, annatti tämä hänellelakeijoillaan selkään. Kun hän selkäsaunan johdosta vaati ylimyksenkaksintaisteluun, pääsi hän täten tekemästään "häväistyksestä"Bastiljiin. Vaikka se olikin hänelle jo tuttu paikka hän oli vähääennen ollut siellä liki vuoden erään Ludvig XIV:stä kirjoitetunpilkkalaulun johdosta, jota hän ei tosin ollut kirjoittanut —,katsoi hän tämän tapahtumasarjan kuitenkin niin kuvaavaksi, ettähän sai siitä herätyksen koko elämän ajaksi. Hän huomasi, ettei se,joka oli oikeassa, saanut tässä maailmassa aina tuota oikeuttaantunnustetuksi.
Hänen tuotantonsa pirtein osa kietoutuu tämän "yleisesti tunnetunja surullisen tosiasian" ympärille; pienissä pilkkahenkisissäromaaneissa, joista tämä nyt suomeksi käännetty "Candide", (1758) onyksi, heiluttaa hän terävän satiirin ruoskaa kaikkia ennakkoluulojavastaan. "Candide"'ssä hän nimenomaan panee vastalauseen sitäfilosofi Leibnitzin hyväntahtoista ja edistysvihollista väitettävastaan, että tämä meidän maailmamme on parhain kaikistamahdollisista. Ylimyksen ruoska oli iskenyt kipinän, toisellaisenkuin tarkoitus oli.
Muutamien kuukausien kuluttua pääsi hän Bastiljista ehdolla,että menisi maanpakoon. Hän matkusti silloin Englantiin. Hänoli näihin aikoihin vähän yli kolmenkymmenen, tunsi perinpohjinmaansa ja sen pääkaupungin, sen turmeltuneet elämäntavat, huononhallituksen ja kurjan oikeuslaitoksen. Englannissa sai hän nähdälujan ja järjestetyn kansanvaltaisen hallituksen, lujan yleisenoikeudentunnon, suuremman yksilöllisen, jopa aatelittomallekinsuodun vapauden. Oleskelu siellä tuli hänelle toiseksi herätykseksi,se kun johti hänet toimimaan ajan yhteiskunnallisia ja henkisiäkysymyksiä pohtivana filosofisena kirjailijana, historioitsijana jaihmisoikeuksien puoltajana.
Hänellä olikin nyt hyvä tilaisuus työskennellä rauhassa.Englannista palattuaan oli hän asettunut asumaan maaseudulle eräänystävättärensä luo, jossa hän huolista vapaana saattoi kokonaanantautua kirjailijatyöhönsä. Nidos ja lentolehtinen toisensa jälkeensink