Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Kirjoittanut
Helvi Herlevi
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1920
PELTOLAN ISÄNTÄ.
PAAVO }
KALLE } hänen poikiaan.
ANNA, hänen tyttärensä.
MARI, palvelija.
TAPANI, renki.
KIVEKKÄITÄ.
Tapahtumapaikka ja aika: Peltolan talo Uudellamaalla, joulunaikanavuonna 1708.
(Näyttämö: Peltolan tupa. Vasemmalla ovi ulos, oikealla kamariin. Ikkunaperäseinällä, sen edessä pitkä honkapöytä, jonka molemmin puolin kaksilavitsaa. Vasemmalla taustalla muuri. Sen lisäksi muita tupahuonekaluja:astiakaappi y. m.)
1:nen kohtaus.
ANNA ja TAPANI ikkunan luona. Katselevat ulos.
Näetkö loimua, joka punaa taivaanrannan tuolla metsän takana?Sääksjärven kylä siellä palaa! Isäntä ei sitä äsken paloksi uskonut,mutta kyllä se on. Mahtoi olla komea näky se Porvoon palo. Ja komea olise työ myös, jonka Porvoon miehet tekivät, kun ne siellä sillalla möiväthenkensä kalliiseen hintaan. Sieltä lähtivät kenraalit ja sotajoukotniin nopeasti kuin pääsivät Hämeen puolelle ja jättivät meidän vanhankaupungin oman onnensa nojaan. Se sortui, mutta ei ennen kuin miehetmakasivat sillalla ja viimeinen panos oli ammuttu….
Onko kaupunki jo vainolaisten vallassa? Niin lähelläkö ne ovat?
Lähempänäkin! Miksi muuten palaisi naapurikylän talot? Siellä niitävarmaan on satakunta, ja ennen iltaa — ne voivat olla täällä.
Täällä!
Niin, ja silloin on meidän vuoro seisoa kuin Porvoon pojatkin kodin jakonnun puolesta.
Tapani, mitä aiotte te tehdä?
Mitä voimme. Ellemme muuta voi, voimme ainakin kaatua kotikylän rajalle.
Kuollakko? Voi, Tapani, siihenkö päättyisi meidän kultaisettulevaisuushaaveemme?
Oi, Anna, mieluummin toki eläisin kaskea kaataakseni kotimme tieltä,mutta — Anna — etkö käsitä, juuri se kotikamara meiltä mielitäänriistää, onnemme pohjan ne tahtovat ottaa, ja työn hedelmän ja pellonsiemenen… Ellemme voi sitä pelastaa, täytyy meidän kaatua.
Kaatua — niin, sinun ja veljien. Mutta, Tapani, isä ja minä, minnejoudumme me?
Isäntä ja sinä? Ei, Anna, en jaksa ajatella näitten tupien raunioinasavuavan. Me ajamme ne takaisin! Kuuma paikka on edessä, se on varmaa.Tämä on kostoa meidän viimeviikkoisesta kepposestamme. (Innostuen.) Jaoiva kepponen se oli! Kolmekolmatta miestä vallottamassa asevarastoa,joka olisi riittänyt kokonaiselle joukko-osastolle! Kuljettajat jäivättielle siihen paikkaan, ja siinä olikin kaikki, minkä ryssä saattoikorjata talteen senjälkeen kuin me olimme vieneet aseet parempiinkätköihin. Kyllä me heti kostoa aavistimme. Sentähden kiiruhdimmekinkatkaisemaan heiltä tien, ennenkuin he tänne ehtivät. Anna, minun täytyylähteä. Miehet odottavat minua männikössä kirkon luona, ja vihollinenvoi olla täällä milloin hyvänsä. Ei minulla olisi ollut aikaa tänne