Seikkailuja Afrikan aarniometsissä
Kirj.
8. englantilaisesta painoksesta ("Jungle Tales of Tarzan") suomentanut
Alpo Kupiainen
Kariston nuorisonkirjoja 48
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1923.
I. Tarzanin ensimmäinen rakkaus
II. Tarzan vankina
III. Taistelu balusta
IV. Tarzanin jumala
V. Tarzan ja neekeripoika
VI. Poppamies kostopuuhissa
VII. Bukawain kuolema
VIII. Leijona
IX. Painajainen
X. Taistelu Tikan puolesta
XI. Viidakkotepponen
XII. Tarzan pelastaa kuun
Tarzanin ensimmäinen rakkaus
Pitkänään herkullisen mukavasti troopillisen metsän siimeksessätarjosi Tika kieltämättä mitä kiehtovimman kuvan nuorestanaisellisesta suloudesta. Niin ajatteli ainakin Apinain Tarzan, jokakyyrötti läheisen puun matalalle riippuvalla oksalla, katsellen häntä.
Jospa vain olisitte nähnyt tuon miehen siinä veltosti venymässäaarniometsän jättiläisen oksalla, samalla kun yläpuoleltalehväkatoksen läpi pilkistellen pujotteleva päiväntasaajan aurinkokirkkaasti täplitteli hänen ruskeata ihoansa, jos olisitte nähnythänen sopusuhtaisen ruumiinsa ja jäntevät raajansa huolettoman sirossaasennossa, kaunismuotoisen pään osaksi kääntyneenä mietiskelyynvaipumista osoittavin ilmein ja älykkäiden, harmaiden silmienuneliaasti ahmivan hartaan ihailunsa esinettä, olisitte luullut häntäjonkun muinaisaikaisen puolijumalan uudeksi ruumiillistumaksi.
Ette olisi aavistanut, että hän lapsuudessaan oli imenytkamalannäköisen, karvaisen naarasapinan rintoja tai että hän kokoitsetajuisessa menneisyydessään, sitten kun hänen vanhempansa olivatmenehtyneet pienessä majassa maan saartaman sataman vieressä viidakonliepeillä, ei ollut tuntenut muita tovereita kuin Kertshakin — isonapinan — heimon jöröjä uroksia ja äriseviä naaraita.
Jos olisitte voinut lukea ne ajatukset, joita risteili hänentoimeliaissa, terveissä aivoissaan, sen kaipauksen, ne halut japyyteet, joita Tikan näkeminen hänessä herätti, niin ette olisi ollutvähääkään taipuisampi uskomaan, kuka tämä apinamies todellisesti oli.Sillä yksistään hänen ajatuksiensa nojalla olisi ollut mahdotontasaada selville totuutta — että hänet oli synnyttänyt hienoenglantilainen nainen ja että hänen isänsä oli ollut englantilainenaatelismies, jonka sukupuu oli vanha ja kunnioitettu.
Ei tuntenut Apinain Tarzan oikeata alkuperäänsä. Siitä, että hän oliJohn Clayton, loordi Greystoke, jolla oli paikka ylähuoneessa, eihänellä ollut aavistustakaan, ja jos hän olisi sen tiennyt, ei hänolisi sitä ymmärtänyt.
Niin, Tika oli todella kaunis!
Tietystikin Kaala oli ollut kaunis — äiti on aina kaunis lapsestaan— mutta Tikan kauneus oli kokonaan omalaatuista; sitä ei voinutkuvata, ja parhaillaan alkoi Tarzan sitä tajuta hyvin epämääräisestija hämärästi.
Vuosikausia olivat Tarzan ja Tika olleet leikkitovereita, ja Tikapysyi yhä vieläkin leikkisänä, kun taas hänen ikäisensä nuoreturokset olivat nopeasti muuttumassa äreiksi ja kärtyisiksi. Jos Tarzansitä lainkaan ajatteli, niin otaksuttavasti hän järkeili nuortanaarasta kohtaan tuntemansa lisääntyvän kiintymyksen saavanhelposti selityksensä siitä seikasta, että kaikista entisistäleikkikump