Produced by Tapio Riikonen
Kuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime vuosisadankeski-ajoilla
Kirj.
"Helenan perheen" tekiä.
Suomentanut Edv. Tarkki
Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.
Emil Hagelberg'in kustannuksella.
Keskiviikkona toukokuun 1 p. 1745.
Äitini oli aina tapa sanoa, että hän sinä päivänä, jona minä täyttäisinkuusitoista vuotta, antaisi minulle kirjan; johon päivästä päiväänsaisin kirjoittaa muistoon, mitä tapahtui. Kymmenennestä vuodestanisaakka tämä oli ollut hartaana toivonani; sillä äitini piti itsepäiväkirjaa, ja kun jotakin kodissamme oli mennyt nurinpäin, kun esim.veljeni Jack oli ollut puoleton ja isäni oli suuttunut häneen, taikkakun meidän molemmat palveliamme olivat äitini kärsivällisyyttäkoetelleet, niinkuin koska Betty oli ollut tavallista itsepintaisempija Roger tavallista tyhmempi, silloin äitini oli tapa paeta omaanpieneen kammioonsa ja jonkun ajan perästä palata sieltä, tyyneyssemmoinen kasvoissaan, joka koko kotimme ylitse levitti päivänpaistettaja rauhaa.
Tuossa pienessä kammiossa ei ole muita huonekaluja kuin vanhakeinutuoli, jossa meitä lapsia niin usein tuuditettiin nukuksiin, sekävalkea liina päällä, jossa nähdään viisi kirjaa: raamattu, Herbertinvirret, piispa Taylerin "Pyhä elämä ja autuas kuolema," Tuomas Kempistäsekä äitini oma päiväkirja.
Noita neljää painettua kirjaa minun oli lupa lukea, mutta, paitsiraamattua, ne kaikki minusta näyttivät kovin ikäviltä ja kolkoilta eikäollenkaan semmoisilta, että niitten johdolla taisi tulla sen suloisenlempeyden perille, joka äitini kasvoissa ja äänessä ilmestyi.
Minä päätin sentähden mielessäni, että salaisuutena raamatun ohessa olipäiväkirja, jota minä en koskaan tohtinut avata, niin suurta halua kuinsiihen välisti tunsinkin, erinomattain sitten kuin siinä kerta, koskase oli jäänyt auki, olin nähnyt isäni ja Jack'in nimen. Siinä oli näetmerkkejä samanlaisia kuin omassa käytöskirjassani niiltä päiviltä,joina läksy oli ollut erittäin kankea, ja koko mailma, tuulet,laululinnut ja mehiläiset, jopa omat sormenikin näyttivät olevanminulle esteeksi, ja minä en voinut kyyneliäni hillitä. Semmoisiamerkkejä äitini oli tapa sanoa "haltiatar Faineanten jäljiksi."
Äitini äidin-äiti oli näet franskalainen, joka hugenottina Nantesinsäännön julman peruuttamisen tähden oli paennut Englantiin, ja äitimmeosasi itse ja opetti meille lapsillekin esivanhempiensa kieltä.
Noita merkkejä nähdessäni tuumailin itsekseni, oliko äidillänikinkankeita läksyjä opittavana, ja minun teki mieli silmäillä lehtiä jaottaa asiasta selko. Aivan oikein, niissä oli kyyneliä, ja minunjuohlahti mieleeni, tulisiko minunkin päiväkirjaani samanlaisiamerkkejä.
Lehdet ovat nyt niin valkoiset ja puhtaat, ja kannet niin kiiltävät jasileät! Uusi, kaunis kirjani on yhtä heleä kuin se elämä, joka on minunedessäni, ja se mailma, jonka hymyilevä näkö-ala avaantuu minulle.
Kuinka vaikea minun on uskoa, että mailma on niin vanha ja niin kauanon seisonut! Kun tänä aamuna kallioin ylitse tuolla puolen taloammeastuin laaksoon päin aitausta kohden, missä lehmämme ovat laitumella,lypsämään Daysya, jonka hyvää maitoa aina otan äitini aamujuomaksi,kosteinen pieni haka makasi sinisenvihreänä edessäni, joka ruohonkorsikiilsi ja kaukaa kuului aaltojen hiljainen pulina rannan hiekkaavastaan, m