Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Pekka Ervast
Tekijän kustannuksella, Kirjapainoyhtiö Valo, Mikkeli, 1902.
The shades of night were falling fast
As through an Alpine village passed
A youth, who bore, 'mid snow and ice,
A banner with the strange device
Excelsior!
His brow was sad; his eye beneath,
Flashed like a faulchion from its sheath,
And like a silver clarion rung
The accents of that unknown tongue
Excelsior!
Henry W. Longfellow.
Prologi: Ihanne.
Ensimäinen kirja: Koti.
Toinen kirja; Ystävät.
Kolmas kirja: Maailma.
Epilogi: Unelma.
Här i detta bröst,
Där talar evighetens gud.
Viktor Rydberg.
1.
Se väikkyi hänen silmissään. Se väikkyi umeana kuin utukuva, muttakeveänkauniina kuin rusottava pilven ripsi itäisen taivaan rannallaja sovintosointuisena kuin hiljainen, kaukainen kanteleen soitto.
Ei hän huomannut, että kirja oli pudonnut maahan hänen polviltaan.Hän istui kivellä koivun juurella ja oli kietonut vasemman kätensävalkoisen rungon ympäri. Hehkuvan poskensa hän painoi puuta vasten,ja hänen katseensa hohti kuin päivän koi.
Kaunis oli nuorukainen. Mutta hänen kauneutensa oli sielullista. Seei ollut marmoriin hakattua, vaan elävää. Se vavahteli, värähteli,välkkyi. Se oli kuin tähtien tuike, joka kaihoa kertoo ja intoaaavehtii. Siinä oli lapsen hymysilmä viisautta ja vanhuksenlapsenmieli vapautta.
"Minun ihanteeni, minun etäinen, imara ihanteeni! Kaukainen kuinmetsän ranta tuolla järven toisella puolen, vilpoinen kuin vesisininen ja syvä, ylevä kuin taivas ääretön ja armas!
"Miksen voisi sun kutsuasi kuunnella? Miksen luopua elämästä tästä jaalkaa sitä uutta, ihanaa ja suurta? Ettei vaipuisi henkeni maahan jaitkisi kadonnutta kauneutta.
"Miksen?
"Näytä mulle selvempänä vielä mun elämäni tie, sano, mistä senalkaman pitää!
"Ja uskollisena tahdon sinua palvella niin kauvan kuin elo munpovessani sykkii, ja kunniaasi tahdon minä kertoa niin kauvan kuinkieleni kestää!
"Sano, mistä sen alkaman pitää?"
Hiljaa pyyhkäisten tuli järveltä päin tuulen tuuhu ja rasahti kirjanlehdissä. Nuorukainen havahtui ja nosti kirjan maasta. Se oliRydbergin "Prometeus ja Ahasverus".
2.
Hänen nimensä oli Eero.
Hän oli orpo, vanhempansa olivat kuolleet jo hänen piennä ollessaan,ja hän oli joutunut kasvatiksi äitinsä sisarelle ja tämän miehelle.He olivat lapsettomia ja pitivät ottopoikaansa kuin omaa ainakin.
Eero kasvoi ja kasvatettiin vapaudessa. Sanoivatpa sivulliset, ettähäntä hemmoteltiin, mutta ei se ollut aivan niinkään. Täti kylläpalveli enemmän poikaa kuin poika häntä, mutta eno oli sen sijaanankara pinnaltaan ja piti oikeuden puolta, missä täti olisi tahtonutsääliä.
Tämmöinen erimielisyys kasvattivanhempain kesken oli kumminkinharvoin tarpeen, sillä Eero oli hiljainen, kiltti ja ahkera lapsi,jota oikut eivät usein kiusanneet. Hänen suurin