E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/56492
Historiallinen romaani
Kirj.
Alexandre Dumas
Suomennos.
Porissa,Otto Andersin'in kustannuksella,1914.
1. Keskustelu. 2. Guisen herttua. 3. Castor ja Pollux. 4. Kuuntelemalla kuullaan parhaiten. ö. Liigan allekirjoittaminen. 6. Prinssi ja ystävä. 7. Kohtaus. 8. Chicot onkin itse asiassa Ranskan kuningas. 9. Muuan vierailu. 10. Kuningas nimittää liigan päällikön. 11. Jatkoa. 12. Eteocles ja Polynices. 13. Mitä löytyi tyhjästä kaapista. 14. Ventre-Saint-Gris. 15. Ystävättäret. 16. Rakastavaiset. 17. Bussy luovuttaa hevosensa. 18. Anjoun herttuan valtiotaitoa. 19. Herra Saint-Lucin valtiotaitoa. 20. Jatkoa. 21. Roland. 22. Mitä Monsoreaun kreivillä oli ilmoitettavana. 23. Saint-Lucin kiitollisuus. 24. Saint-Lucin suunnitelma. 25. Saint-Luc opettaa Monsoreaulle sen iskun, jonka hän itse oli oppinut kuninkaalta. 26. Pienet syyt, suuret seuraukset. 27. Monsoreaun kreivi avaa taas silmänsä. 28. Herttuan surunvalitusvierailu. 29. Mitä haittaa voi olla liian leveästä kantotuoleista ja liian ahtaista ovista. 30. Saint-Luc palaa takaisin hoviin. 31. . . . . . 32. Anjoun herttuan lähettiläs. 33. Saint-Luc suorittaa tehtävänsä. 34. Monsoreaun kreivin varovaisuustoimenpiteet. 35. Vierailu. 36. Urkkijat. 37. Herttua allekirjoittaa. 38. Muuan kävelymatka Tournellesin kadulle. 39. Chicot nukkuu. 40. Chicot herää. 41. Kristuksen ruumiin juhla. 42. Jatkoa. 43. Pyhimyskulkue. 44. Chicot ensimäinen. 45. Korko ja pääoma. 46. Bussy ja Remy. 47. Murha. 48. Gorenflot on vähällä tulla hirtetyksi. 49. Chicot arvaa oikein. 50. Valmistuksia. 51. Bussyn ystävät. 52. Taistelu. 53. Loppu.
1.
Keskustelu.
Kun Anjoun herttua otti vastaan Monsoreaun kreivin, oli hän kokonaanBussyn tuumien puolella. Hänen itserakkautensa oli saanut piston,ja se häpeä, jolla Bussy häntä uhkasi Méridorin paroonin nimessä,yllytti prinssin vihan ylimmilleen.
Herttua siis otti ylihovijahtimestarin vastaan katsein sellaisin,jotka saivat rohkeimmankin hovimiehen vapisemaan, sillätiedettiinhän, miten pitkälle Frans saattoi kostotuumissaan mennä.
— Teidän korkeutenne on suvainnut kutsua minut tänne, — virkkoi
Monsoreaun tyynesti, kudottuja seinäverhoja katsellen.
— Älkää pelätkö mitään, herrani, — lausui herttua, kreivinajatukset arvaten. — Noiden verhojen takana ei kukaan kuuntele.Voimme puhua arastelematta, ennen kaikkea avomielisesti.
Monsoreau kumarsi.
— Olettehan uskollinen palvelija, herra ylihovijahtimestari, jaolette kai myöskin hyvin kiintynyt minun persoonaani?
— Rohkenen niin luulla, teidän korkeutenne.
— Ja minä puolestani olen siitä vakuutettu, herrani. Olettehante useamman kerran ilmaisseet minulle minua vastaan suunniteltujasalajuonia. Tehän olette auttanut minua yrityksissäni, oletteunohtanut omat etunne ja panneet henkenne edestäni alttiiksi.
— Teidän kuninkaallinen korkeutenne!
— Sen kaiken tiedän. Äskettäin, esimerkiksi… minun täytyy johtaase teidän mieleenne, sillä te olette toimissanne niin innostunut,etten koskaan ole kuu