Produced by Tapio Riikonen
Sumutarinoita.
Kirj.
Suom. Ilmari Jäämaa
Ilmestynyt ensimmäisen kerran
Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1911.
Johdanto.
1. Augustan vaapukat.
2. Ikuinen ylioppilas.
3. Drifva neiti.
4. Pienkeittäjä, joka aina nousi ylimmäiseksi.
5. Toholampi.
6. Vedenkorkeusmerkki.
7. Nuorallatanssija.
8. Briitta Skrifvars.
9. Tyhjät sydämet.
10. Vuodenajat.
Siitä, joka on nykyajan nopeilla höyrylaivoilla tottunutuiskentelemaan edestakaisin Atlantin valtamerta tai matkustamaan kerranvuodessa Melbourneen ostamaan villoja, Itämeren yli kulkeminen tuskintuntuu muulta kuin vähäiseltä aamukävelyltä. Kolmipäiväiset mahdollisetikävyydet, mitkä aiheuttaa kiikkuminen mainitun sisämeren laisessapienessä pesuvadissa, ovat meidän aikamme tottuneista matkustajistatuskin savuavan uunin katkunkaan veroisia, ja vaikkapa matkasyysmyrskyjen ja jäiden tähden joskus veisi koko viikonkin, rauhoittaamatkustaja tavallisesti mieltään hyvinvarustetun pöydän antimilla jalukemalla hyvää kirjaa mukavasti sisustetussa laivassa. Mutta onpatoinenkin merimahti, joka toisinaan saattaa koetella karaistunuttakinkärsivällisyyttä, ja se mahti on usva eli sumu. Sen hallitusaikana ovattavallisesti kevät ja syksy; se tulee ja pakenee, pimenee ja kirkastuukuin ihmisen mielentilat, mutta välistä sattuu, että tuuli nukkuuAioloksen patjoilla, ja silloin voi sumu päivät päästänsä hautoakuolleen meren pintaa. Purjehtija pysäyttää kulkunsa, höyrylaivaseisauttaa koneensa, turvaudutaan mittaluotiin, tähystäjä seisoomastokorissa jäykkänä vahdissa; kaikki on tuomittu toimettomaan lepoonja samalla kuitenkin alinomaiseen valppauteen, sillä meren virratsaattavat joka hetki huomaamatta kuljettaa tahdotonta alustatuntemattomia kareja kohti.
Kauniina toukokuun aamuna vuonna — samantekevää milloin, ei siitäpitkää aikaa ole — irroitti pieni Hengist höyrylaiva köytensäHelsingin satamasillasta ja lähti merelle tehdäkseen matkan Tallinnankautta Lyypekkiin. Vientilasti oli vähäinen, sillä noitten laivojentarkoitushan onkin parhaasta päästä tuoda kaikkia hyödyllisiä jahyödyttömiä tavaroita, joilla vanha hansakaupunki yhä vielä pukee,koristelee ja sulostuttaa kylmyydestä värisevää pohjolaa, tätäpohjolaa, joka myy metsänsä kahvista, karhuntaljansa dohvelista javoinsa hiusvoiteesta. Aluksen parras oli hyvin korkealla vedestä, jotenlaiva epäilemättä oli pyörivä kuin tynnyri jokaisesta navakanlaisestatuulenpuhalluksesta; mutta ei sekään arveluttava seikka ollutpeloittanut muutamia matkustajia käyttämästä hyväkseen tätä sopivaasuoran ulkomaanmatkan tilaisuutta ennemmin kuin miellyttävämpää, muttapitempää Tukholman tietä tai vielä pitempää eikä suinkaan hupaistaPietarin, Varsovan ja Berliinin kautta sivistyneeseen maailmaan vievääpuoliympyrää.
Vastoin tapaansa oli Suomenlahti melkein rasvatyyni, ja vienopohjatuuli, joka päivemmällä sai merenpinnan värehtimään, vei meidätvain sitä nopeammin vanhaan Tallinnaan, missä Hengist levähti ensiyönsä. Yhtä tyyni oli meri, yhtä kirkas taivas ja yhtä hilpeämatkustajain mieliala, kun seuraavana päivänä jatkettiin matkaapuolenpäivän rinnassa. Matkustajat viettivät iltapuolen peräkannella,ja pian oli solmittu tuo lyhytaikainen, mutta puhelias tuttavuus, jokamiellyttävällä merimatkalla syntyy niiden kesk