E-text prepared by Tapio Riikonen

KYÖKISSÄ

Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä

Kirj.

RODERICH BENEDIX

Mukaillut Tyko Hagman

Kuopiossa,
U. W. Telén & C:o kustannuksella.

Kuopiossa,Kuopion Uudessa Kirjapainossa,1896.

JÄSENET:

Alfons, lakeija |
Kristiina, keittäjä |
Rosamunda, kamarineiti |
Grönlund, kuski | Eräässä rikkaassa talossa.
Juho, tallirenki |
Hanna, kyökkipiika |
Antti.
Maija-Liisa, maitokuski.
Sanomalehtipoikia.

(Tapaus on Helsingissä tämän vuosisadan tällä vuosikymmenellä.)

Näyttämö: Kyökki. Peräovi. Oikealla ja vasemmalla ovi. Vasemmallarautatakka eli hella. Tulisijalla kattila, jossa on kiehuvaa vettä.Pöytiä, tuolia. Keitto-astioita seinillä.

1:nen kohtaus.

Hanna. Juho.

HANNA (häärää takan edessä kahvipannun kanssa, hyräilee itsekseenjotakin laulusäveltä.)

JUHO (astuu peräovesta sisään). Brrr, kuinka siellä on kylmä. Onkosulla kahvi valmiina, Hanna?

HANNA. Niinkö sinä sanoit "hyvää päivää?"

JUHO (hennosti). Se sanotaan sitten, Hannaseni. Kun on näin kylmä, eivoi kunnollisesti tehdä hyvää päivääkään.

HANNA (on kaatanut kuppiin kahvia ja tuopi Juholle). Tuoss' onkahvitratti!

JUHO (juopi halukkaasti). Oivallista sentään saada kahvia näin jokaaamu. Moista ei ennen pistoovattu maalla ollessani. Helsingin isännätovat kuitenkin Helsingin isäntiä.

HANNA (muikeasti.) Voi noita miehiä!

JUHO. No, mikä nyt on?

HANNA. Niin — mikä on! Et ole tietävinäsikään miten olit ennen hentoja lempeä täynnä. Silloin et olisi ensiksi kysynyt kahvia. Silloin olitlemmekäs kuin rakastajat teaterissa! Mutta nyt, kun kerta olen luvannutruveta vaimoksesi, nyt on lempi ja hempeys loppunut. Mitäs tästä tulee,kun kerran miehenäni olet?

JUHO (asettaa juotuaan kupin pöydälle). Ah, kuinka tämä lämmittää; nyton oikein hyvä olla. — Hanna tyttöseni, älä puhu joutavia nyt! Katsos,kun varhain aamusella täytyy syöttää hevoset, puhdistaa vaunut, survoasilppuja, kantaa vettä, niin rupee partaakin palelemaan, ja sekä ruumisettä sielu käypi kauhean kylmäksi, — vasta kahvikuppi jälleen kaikkijäntereet sulattaa ja mies tulee entiselleen. No, kas niin, nyt olenentiselläni, ja nyt hyvää huomenta muiskuineen päivineen!

HANNA (ivallisesti). Vai todellakin!

JUHO. Tule, käpyseni, suudeltavakseni!

HANNA (kieltäytyen), Ole huoleti!

JUHO. Älä ole tyhmä nyt, tyttöseni.

HANNA. Ole panematta parastasi! — Tahdotko kupillisen kahvia vielä?

JUHO. Tahdon, mutta myöskin muiskun.

HANNA. Jos olisit tahtonut sitä ennen kahvia, niin olisit saanut; —perästäpäin ei anneta.

JUHO. No, mutta Hanna! Tämä on varsin arveluttavaa.

HANNA. Mikä?

JUHO. Sinä olet konstikas.

HANNA. Kuinka niin? (kaataa hänelle pannusta kahvia kuppiin, jota hänpitää kädessään.)

JUHO. Nyt, kun vielä olemme kihloissa, on se tavallaan hupaistakin;torataan ja kiukutaan tuon tuostakin hieman, ja sitte maistaa sovintositä makeammalta. Mutta kun kerran olemme mies ja vaimo — —

HANNA. No, mitä sitten?

...