Produced by Tapio Riikonen
5-näytöksinen näytelmä
Kirj.
(Esitetty ensimäisen kerran Tampereen Työväenteatterissa
Marraskuun 2 p:nä 1912.)
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1913.
REETU AHKIO, tehtaalainen, ikäpuoli, hiljainen, vakava, toisissa
naimisissa oleva mies.
AURA, hänen vaimonsa, nuori, pulska nainen.
MANU TUULENSUU, tehtaan isännöitsijän renki, puolivälissä
kolmattakymmentä oleva, komea, vilkas ja ovela mies.
LAINA TELSO, ei vielä kahtakymmentä täyttänyt sievähkö puotityttö
tehtaan osuuskaupassa.
HELENA HÄKKINEN, keski-ikäinen leski, joka pitää pientä leipä- ja
ruokakauppaa tehtaalla.
VILPPU, edellisen pojintima, alulla kolmattakymmentä oleva, mutta
i'äkseen vielä jotensakin lapsellinen, konemies tehtaalla.
Insinööri ATTE ROSLUND, tehtaan isännöitsijä.
Pastori ELJAS PORTIMO, tehtaan pappi.
Poliisi.
Järjestysmies iltamassa.
LEMPI, 6-vuotias tyttö.
Eräs nainen (edellisen äiti).
Muita tehtaalaisia: miehiä ja naisia.
Tapahtuma: Huhmarin tehtaalla maaseudulla.
Aika: nykyinen.
(Ahkion asunto: perällä ovi; oikeassa sivuseinässä ikkuna, jonka edessäkansiniekka pöytä, ja etualalla säilikkö eli piironki; vasemmallapuolella, etualalla, sivusta ulosvedettävä sänkysohva, jonka edessäkätkyt; perempänä samalla puolella hellauuni; peräseinällä vasemmallapuolen ovea ruoka-astioita ja nurkassa vesikorvo, oikealla puolen oveamatala ruokakaappi. Etualalla säilikön edessä vanhanaikuinenkeinutuoli. Lapsi nukkuu kätkyessä).
REETU (Istuu paitahihasillaan pöydän ääressä syöden aamiaista.)
AURA (Tulee, tuoden sylyksen halkoja, jotka paiskaa uunin eteen). Yhäkösinä, Jumalan luoma, siinä vielä istut ja syöt?
REETU (Hiljaisesti). Olisit, Aura hyvä, hiukan hiljempaa, ettet taaslasta herättäisi!
AURA (Tiuskaisten). Minä sille yhtä, sa mulle toista! Sanoin, ettälaita jo luus' täältä, muuten myöhästyt palokunnanharjoituksesta.
REETU: Johan minä tästä … heti.
AURA: Ei vain heti, vaan paikalla! (Alkaa korjata ruokia pöydältä.)Muutenkin olet semmoinen vanha vetelys ja kun aamuselta jo noin ahmitvatsasi täyteen, niin et pysy muiden perässä lainkaan.
REETU: Mitä se nyt tuo tuommoinen puhe taas?…
AURA (Raskaasti huoahtaen). Sitä se on, etten minä enää päivääkäänsiedä tätä elämätä kanssasi. (Vilkaisten ikkunaan.) Näetsen, tuossa joManu ja Vilppukin ovat sinne menossa.
REETU: Annahan, juon edes vielä vähän piimää särpimeksi! (Tavoitteleepiimähaarikkoa, jonka Aura on ottanut käteensä.)
AURA (Työntää haarikon Reetulle). No, juo, juo niin, että halkiat!
REETU (Juotuaan siunaa hiljakseen ruo'an. Sitte taputtaen Auraaolkapäälle). Kiitos sullekin, Aura hyvä!
AURA (Kohouttaa olkapäätään niinkuin Reetun taputusta väistäen).
Mokomakin! — No, ala pukeutua sitte!
REETU: Minnekäs sinä sen palomiespaitani panitkaan?
AURA: Ihan sinua pitää kuin pientä lasta ikään hoitaa! — Tuollahan tuoriippuu uunin vieressä takkisi alla. (Menee, sieppaa ne vaatekappaleetja viskaa Reetun syliin.) He!
REETU: Ka, siinäkös se olikin?! Kiitos! (Alkaa puk