Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Aino Kallas
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1905.
Kesä.
Saarenmaan profeetta.
Pyhän isän lähetti.
Bathseba Saarenmaalla.
Sotilaan äiti.
Pieni kiinalainen aasi.
Salakuljettaja.
Häät.
Kaksi lapsuuden muistoa:
1) Yö.
2) Valhe.
Kun vanha polvi kaatuu.
1.
"Georgevitsh, — tekö?"
Pietarilainen lukionopettaja Juhan Hallik kohoitti vastahakoisesti jaunisesti päätään hiekasta, johon oli sen vajoittanut. Hän oli luullutolevansa aivan rauhoitetussa paikassa, josta ei kukaan keksisi tullahäntä hakemaan. Hän oli tahallaan välttänyt meren rantaa, ja annettuaanaamulla kolme tuntia serbialaiselle Georgevitshille, joka kesäksioli pantu jälkiläksyille hänen luokseen, hän oli ottanut olalleenvaippansa ja kainaloonsa vanhan vuosikerran muuatta saksalaistapilalehteä ja lähtenyt metsään, viettääkseen muutamat tunnit levossaja laiskuudessa. Männikkö oli harvennut joensuun toisella puolenaukeamaksi, josta nähtävästi oli vedätetty hiekkaa tielle, maa olimyllerrettyä, revittyä, mäntyjen juuret riippuivat irtonaisina ilmassa.Aukeaman reunoilla kasvoi kukkivaa kanervikkoa, ja huojui pitkiä,punakukkaisia horsmia. Hallik oli suurella mielihyvällä levittänytvaippansa pahimpaan paahteeseen ja ristinyt tämän hiekkakuopanauringonkylpypaikakseen, luvaten pitää sen toisilta visusti salassa.Hän oli riisuuntunut vyötäisiin saakka ja antanut auringon säteittenkihelmöiden pistellä selkää, tuntui kuin olisi kuusenoksalla hiljaaihoa kutkutettu. Kaikenlaisia mieluisia ja hajanaisia mietteitä heräsikatsoessa pilviin ja männyn latvoihin, tuli sovinnolliselle tuulelle,Jupiterin viha ei tuntunut painostavalta ainakaan näin kesälomalla.Pietarin sakeat sumut, tärisevät katukivet ja huonosti tuuloitetutluokkahuoneet olivat vajonneet kuin maan alle. Hiekka poltti vaipanläpi kylkeä ja käsivartta, väsymys, jossa piili jälkiä talvenneljästäkymmenestä viikkotunnista, alkoi raukaista. Hänen harvinainenkykynsä nukahtaa heti pitkäkseen pantuaan, tuli avuksi, aivanhuomaamatta vaihtuivat irtonaiset, sinne tänne häilyvät ajatuskuvatuniksi.
Hän katsoi puolikohmeissaan häiritsijään, joka varovasti oli tarttunuthäntä hartioista. Se oli pitkä, nopeaan kasvanut poika, seitsemän- taikahdeksantoista vuoden ikäinen. Etelämaalaisen kellertävistä kasvoistatuikahti pistävänä suurten, mustien silmien tuli. Suu oli vinossa,tyytymättömässä väänteessä, kasvojen alaosassa oli jotain velttoa,jota pienet, äsken versoneet viiksenalut eivät vielä voineet peittää.Seisoessaan siinä ryhdittömänä, pahantuulisena, hän oli merkillinenvastakohta virolaisen notkealle, lujalihaksiselle vartalolle jahyväntahtoisille kasvoille.
"Olkaa hyvä, — antakaa minulle rahaa", hän sanoi venäjäksi.
"Ensiksikin, puhukaa saksaa, Georgevitsh, muuten ette opi sitä ikinä,ja toiseksi, mitä rahaa? — teidän tämänviikkoinen määrärahanne onlopussa."
"Antakaa minulle ensi viikon rahasta", sanoi poika tympeästi, muttahellittämättä, huonolla, murteellisella saksalla.
"Te menette taas makeisia ostamaan", sanoi Hallik kiinteästi, ikäänkuinolisi puristanut pojan yhtäkkiä pihtien väliin.
Mutta poika luikerteli läpi.
"Mitä minä sitten tekisin? Kun en polta, niin täytyy olla jotain muuta.
Muutoin… tämä on turhaa kidutusta, — ei sitä kauvan viits