Produced by Tapio Riikonen
Alasaksan kielellä kirjoittanut
Fritz Reuter
Suomennos.
Porvoossa,Werner Söderström, kustantaja,1888.
Turku,Åbo Tidning'in kirjapainon-osakeyhtiö,1888.
Kuinka turilas surisi. — Miten ukko Swart tuumaeli ukko Wittin kanssa.— Swart selittää asian eukollensa, mutta tämä istuu kuin neulojenkärjillä. — Kuinka Swartin emäntä ja Wittin emäntä itkevät kuin josolisivat ruoskitut ja kuinka poikanahjus ei ensinkään tahtonut itkeä.
Seinäkello naksutti: tik tak! tik tak!
Oli toinen helluntaipäivä vuonna 1854. Ukko Swart istui nojatuolissaanpiippuaan polttaen päivällisen jälkeen, sulattaessaan niitä suloisiaviskunasoosin möykkyjä, joita hänen eukkonsa oli laittanut hänelle.
Lempeä aurinko paistoi niin lämpimästi ikkunasta sisälle ja säteet neleikkivät lattialla. Pienintäkään tuulenpuuskaa ei tuntunut ulkona,syvin hiljaisuus vallitsi sekä ulkona että huoneissa, ainoastaan kellonyksitoikkoinen tik tak kuului, ja ukko Swartin silmänkannet tulivatniin painaviksi. Tik tak! tik tak! Hän sulki silmänsä, nyökäyttipäätänsä ja kello se vaan naksutti tik tak, tik tak!
Rengit ja piiat olivat tänään koristaneet tuvan kukilla javiheriäisillä lehdillä ja lehtien kanssa olivat he tuoneet tupaanturilasia, jotka nyt lentelivät ympäri huoneessa. Kakluunin edessämakasi Vahti-koira, kuorsasi ja ähkyi unissaan, ja penkillä istui talonmusta kissa ja kehräsi torkkuen. Ja kello naksutti: tik tak! tik tak!
Ukko Swart nukkui, kissa nukkui, koira nukkui, mutta turilaat eivätnukkuneet, ne lentelivät suristen sinne tänne, ja eräs oikein vanhajörö niistä istahti ukko Swartin nenänkärjelle. Oikeastaan ei seollutkaan mikään kärki, siksi oli se liian leveä ja mukulamainen, olipase ennemmin nappi. No niin, turilas se käveli lystikseen ylt'ympärinappia. Mutta tuo oli ukolle vähän haitaksi, hän irvisteli pahasti jaliikutteli suupieltään, mutta ei siitä apua ollut. Vihdoin kuitenkinturilas kyllästyi tähän leikkiin; se lensi ukko Swartin napilta poiskissan luo ja täältä koiran luo, jolle se kuiskasi jotakin korvaan —koiran luota lensi se taas Swartin napille ja tätä leikkiä se yhäpitkitti, kuin jos se olisi tahtonut oikein kiusata heitä kaikkia jatehdä heistä pilaa.
Kissa kehrää, koira murisee, ukko Swart mutisee ja turilas surisee —ja niin kului kolme tuntia.
Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja hän irvisteli ja vääntelisuutaan, astui hänen naapurinsa, ukko Witt, tupaan.
"Hyvää päivää, Swart! No, kuinkas sinä voit? Tahdoin vaan kuulustellaoletko yksin kotona".
"Niin onkin, yksin olen, Witt".
"No Swart, oletko harkinnut asiaa?"
"Olenpa kylläkin", vastasi hän, "en ole muuta tehnyt koko kolmeentuntiin. Sitten kuin söin päivällisen, olen istunut tässä koko ajan jaajatellut asiaa".
"Kuules nyt", sanoi Witt, "minun mielestäni on paras, että istahdammetähän asiata punnitsemaan kerta vielä".
"Niin, tehkäämme niin!"
Ukot sytyttivät piippunsa palamaan ja istahtivat pöydän ääreen, vieläkerran asiasta tuumailemaan.
Heidän edessään oli olutkannu ja siihen he usein kurkistelivat, jasitten sitä tuumaeltiin.
"Asia nyt on semmoinen kuin se on", sanoi ukko Swart.
"Niin, Swart, se on aivan totta se".
"Kuka nyt voi tietää mikä oikein o