Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä kolmessa kuvauksessa
Kirjoitti
Boman ja Karlsson, Hämeenlinna, 1901.
Isontalon Samppa.
Kaaperi | renkimiehiä.
Tahvana |
Kelolan Kalle.
Hänen äitinsä.
Nimismies.
Näyttämö: Maanteiden risteys, josta kolme eri tietä erkanee.
Tienosoittaja keskellä. Taustana metsää. — Illan hämärä.
Laulavat etäämpänä oikealla kunnes laulun keskikohtaan päästyä astuvatnäyttämölle. Kaaperilla on hanuri kainalossa, Sampalla kädet housuntaskuihin työnnettynä.
Ja tämän kylän pojat ne laulelevat,
Että tuli tali rullan teilaa
Jotta kuinkahan oisi
Ja tokkohan voisi
Olla keyrinä ilman heilaa.
(Kaksi ensimäistä ja kolme viimeistä säettä kerrotaan.) (Samppaseisahtuu, keskeyttää laulun ja silmäilee ympärilleen; Kaaperi jatkaa)
Ja tämän kylän pojat ne laulelevat,
Että haituli rullan taalaa
Ja niinköhän…
SAMPPA (Keskeyttää Kaaperin.) Kas tässä Kaaperi, istutaanpas hetkiseksivuottamaan Tahvanaa.
KAAPERI: Niin oikein, istutaan, (istuvat.) Ja minä vedän saksanpolkansellaisen että kuuluu aina Kukkolan kujille. — Vedänkö?
SAMPPA: Sen sinä voit tehdä. Sittempä kuulevat Kukkolan tytöt, että
Isontalon miehet ovat liikkeellä!
(Kaaperi soittaa. Samppa täyttää piippuaan).
SAMPPA (Kaaperin tauottua.) Niin se käy kuin flöötistä vaan!
KAAPERI: Se on selvä se. — Mutta kuulehan Samppa! Simolan Jussi tiesieilenillalla kertoa, että Alitalon Jeremias se nyt hyväilee sitäKukkolan Katria.
SAMPPA: Jeremias? Katria?
KAAPERI: Juuri se. Jeremias itse oli sanonut, vieläpä kerskunut, ettäKelolan Kalle sitä nyt saa katsella syrjästäpäin miten Kukkolan Katriaviedään.
SAMPPA: Äläshän! Kyll' se on kukkoa se, sanon minä! Jeremias sitä eitule ikänään saamaan; meidän kylään pitää Katrin joutua. Ja KelolanKalle on siksi kunnon mies, että kyllä ansaitsee sellaisen tytön. Eisitä Jeremias vaan noin ikään nuolase!
KAAPERI: Sen minä sanoin heti, että hyvällä sitä ei kuitenkaanhellitetä. Ja Tahvanan kanssa me jo juttelimme, että pitäisi sitä käydäJeremiasta tänäiltana hieman noin niinkuin löylyttämässä!
SAMPPA: Se tehdään! Ja annetaankin oikein isän kädestä. Minulla onvielä sille roistolle vanhatkin maksamatta. Muistatko miten seJuhannuskokolla varpailleni sotki, muistatko?
KAAPERI: Muistan, muistan. Ja muistampa sen silmäyksenkin jonka hänsinuun heitti.
SAMPPA (Nousee innostuneena.) Lähdetäänkö heti?
KAAPERI: Kumpahan vain tulisi se Tahvana.
SAMPPA: Niinpä niin, joukko meidän täytyy etsiä, kahdessa miehessäsinne ei ole mentävä.
KAAPERI: Joukko tietysti. Kelolan Kalle kuitenkin pitäisi joukkoonsaada. Se poika sitä pusertaa vaikka koko kylän kasaan, jos vaansaataisi se ensin suuttumaan. Kumpa saataisi se pistämään liiviinsäpari hyvää naukkua, niin silloin, minä takaan sen, että Kukkolan kylänpoikien tukka pöllyisi — pöllyisipä komeastikin!
SAMPPA: Koetetaanhan. Luulempa, että se ei ole vaikeatakaan, kunhan