E-text prepared by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen kansannäytelmä
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1914.
Henkilöt:
KALLE. RAJALA, talollinen.
REETA, hänen vaimonsa.
MANU, Rajalan nuorempi veli.
ANTTI, naapuritalon isäntä.
MAIJA, hänen vaimonsa.
EEVA, Antin sisar.
KUSTAA, mustalainen.
KUSTAAN VAIMO.
HEIDÄN TYTTÄRENSÄ.
MATKUSTAJA.
KAISA, juoruakka.
Ensimäinen näytös.
Rajalan tupa, sisustettu tavallisen talonpoikaistuvan malliin. Oikeallaovi kamariin, vasemmalla ovi ulos. Uuni helloineen. Pöytäkaappi jaruokapöytä. Seinällä astiahylly, jossa on muutamia lautasia jasavivateja. Nurkassa vesisaavi. Vasemman oven pielessä seinällä miehenja naisen vaatteita.
REETA (istuu tuudittelemassa lasta ja laulaa lujaa kimeällä äänellä:aa, aa, aa, aa; pau, pau, pau, j.n.e.).
[Lapsena käytetään paraiten suurta nukkea ja sen äänteleminentoimitetaan kulissien takana.]
MANU (tulee). Riti, rati, riti rati rallallei. Riti rati, riti ratirallallei.
REETA. Suusi kiinni, että lapsi saa nukkua!
MANU. Eikös niille lauleta, kun nukutetaan?
REETA. Kyllä minä itse osaan sen tehdä, ei siinä sinua tarvita.
MANU. Ajattelin vain olla apulukkarina.
REETA. Eikö siellä vieläkään näkynyt Kallea kotia tulevaksi.
MANU. Ei kai hän niin pian tule, kun kerran pääsi tuulottelemaan.
REETA. On sekin mies. Aina vain matkassa. En ikipäivinä olisi siitähuolinut, jos tiesin sen tuollaiseksi. Mutta nyt ei auta muu kuin kärsipois.
MANU. Taitaapa tuota olla kärsimistä kummallakin.
REETA. Mitä — häh!
MANU. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."
REETA. Jo sillä naisella pitäisi olla villainen sydän, joka eitällaisesta elämästä suuttuisi. Kun se nyt sieltä tulee, niin minäannan, että on kylki mustana. Puolen viikkoa on taas viipynytkaupunkimatkallaan, ja talo saa olla isännättä.
MANU (ivallisesti). Mitäs isännästä, kun on reilu ja etevä emäntä.
REETA. Älä sinäkään siinä ivaile, ei tämä ole leikin asia.
MANU. Ei, ei tietenkään. Ollaan totisia kun tohvelin alla.
REETA. Saapas nähdä, minkälaisia kauppoja siellä taas tehdään. Olisiparempi, että itse tekisin kaupunkimatkat, niin säästyisivät monetharmit.
MANU. Niin, taikka ehkäpä olisi kaikkein parasta, kun kerrassaan olisitisäntänä ja emäntänä saman tien.
REETA. No, kyllä minä kykenisin kumpaankin.
MANU. Ihme vain, miksi ollenkaan menit naimisiin, noin reima ja etevävaimoihminen!
REETA (kuunnellen). Olepas hiljaa! Olin kuulevinani rattaitten ratinaa.Jokohan ne vihdoinkin tulevat? (Menee ikkunaan.) Ne ne ovat, Kalle janaapurin Antti. Mutta kuka niillä on kolmantena?
MANU (menee ikkunaan). Sehän tuo on hyvänpäiväinen mustalais-Kustaa.
Niillä on kai taas hevoskauppoja tekeillä.
REETA (pontevasti). Ei tässä talossa noin vain mustalaisten kanssakauppoja tehdä. On siinä sanomista minullakin. — Antti näkyykinmenevän kotia, mutta Kustaan se aikoo tuoda sisälle. Odotappas! (Alkaahääräillä huoneessa.)
Kalle ja Kustaa (tulevat rallattaen ja hieman hutik