E-text prepared by Jari Koivisto
Sovittanut
Helsingissä,Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,1911.
"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto."
kuvaa helkanurmea, jonka vasemmalla puolen on metsä, oikeallajärvenranta. Taustassa laululehto, jonka muodostaa perällä kasvavauhrikuusi ja kaksi sen kahden puolen, hiukan etualalla siitä,kukkivaa pihlajaa. Puiden alla puoli-ympyrässä laulupaadet.Laululehdon takana synkkä vainajien karsikko, jonne tiet kahdenpuolen laululehtoa.
Puvusto kalevalainen, lausujilla nykyaikainen karjalainen.Valaistus vaihteleva eri näytelmien hengen mukaisesti.
(Kuoro paikallaan laululehdossa. Valaistus: kirkas aamupäivä.)
Aika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä.
Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, kasvoi koissa korkeassa, luona armahan emonsa laajimman lahen perällä. Kaukoniemen kainalossa.
Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni, tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen, joka päästänsä pätevi, koirastansa kelpoavi; vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: ain oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä, noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa.
Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka, kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla.
Kauan kasvoi, kauas kuului, kaukoa tuli kosijat neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon.
Kosi Päivä poiallehen, eip' on mennyt Päivälähän Päivän luona paistamahan kesäisillä kiirehillä.
Kosi Kuuhut poiallehen, eip' on mennyt Kuutolahan kuun luona kumottamahan, kehät ilman kiertämähän.
Kosi Tähti poiallehen, eip' on mennyt Tähtelehän pitkin öitä pilkkimähän talvisilla taivahilla.
Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkereltä, eip' on neiti mennytkänä.
(Kyllikki neitoineen näkyy vasemmalta taustasta. Lähestyytasaisessa tanhujuoksussa, kädet itsetietoisesti lanteillaan.)
Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! En lähe minä V