Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Ilmari Kianto
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
Porourheilijan juhlapuhe.
"Hihhei taas!"
Miten porolla ajetaan?
"Juokse porosein!"
Suomen poroalue.
"Voisikko ajatella että etelässäkin…?"
Poro-pakinaa.
Pororetki Vienan Karjalaan.
Vapunpäivä korvessa.
Talviretki Näljängälle.
Hangella.
"Karavaani Karjalaan".
Porourheilun ylistys.
Poropäivät.
Liite:
Poromiehen taskusanakirjasta.
Peura ja pulkka (porojuhlaruno).
Huolimatta siitä valitettavasta tosiasiasta etten ole käynytLapinmaassa — poroelämän valtakukkuloilla — rohkenen julkaistatämän vaatimattoman kokoelman itäpohjalaisia sanomalehtipätkiäni japororetkimuistelmiani etupäässä tyydyttääkseni sekä kotiseudullaniettä muuallakin maassamme äsken herännyttä uteliaisuutta porourheilunsuhteen. Samalla pyydän anteeksi herroilta lappalaisilta ettentällä omalla kirjallani voi tyydyttää heidän vaatimuksiaan jatoivon siis hartaasti että juuri sieltä, Lapista, näistäpuolin onilmestyvä loistokirja, joka koko laajuudessaan kuvailee meidän maammeporo-oloja, joista mielestäni aivan liian vähän kirjoitetaan.
Suomussalmi, Leppikanta, helmikuulla v. 1913.
Ilmari Kianto.
Poro-urheilijan juhlapuhe.
Kun me, poroilla ajelijat, ajattelemme asemaamme suurmailman taustaavasten katsoen, niin tuntuu yhtähaavaa sekä ihmeelliseltä ettäluonnolliselta että meidän osaksemme kulkuneuvojen kirjavassajonossa on sattunut niin ansiokas veturi kuin on tämä Pohjolan peura,jonka koko olemassaolo sivistyneissä piireissä leimataan enemmän taivähemmän tarunomaiseksi, satujen usmaan sekautuvaksi.
Meille, Perä-Pohjan lapsille, on metsän peura se satu, joka ontoteutunut; meille ei "hiiden hirven hippominen" ole pelkkää kullanvipajavaa sumua: me ymmärrämme elävässä käytännössä kalevalaisenJouko Seikkailijan kerskauksen:
Pohjola porolla kynti,
Taka-Lappi tarvahalla!
Kuinka ihmeellinen onkaan tuo kulkuneuvojen kirjava sarja! Arabianja Afrikan kuumilla hiekka-aavikoilla vaeltaa karavaani ratsastaensillä eläimellä, joka kantaa nimeä: "erämaan laiva". Se on kameeli,verraton kuuman vyöhykkeen kuormajuhta, kautta historian tunnettu.Sen maan asujamista tuntuu ihan luonnolliselta että Jumala on luonutkameelin ihmisen auttajaksi yli polttavien arojen.
Indian aarniometsissä astua töpöstelee hirmuisen kookas eläin,kokonainen torni seljässään, torni, jossa istuu ihmisiä. Se on senseudun matkajuhta — elefantti eli norsu.
Palestiinan heleäkukkaisissa laaksoissa, Syyrian palmupuidensiimeksessä ja yleensä niinsanotuilla Itäisillä mailla kohtaameidät taas pienenläntä matkajuhta, ihmisen nöyrä palvelija, jokasekä seljässään kantaa että perässään vetää kokoonsa nähden suuriakuormia. Sitä kotieläintä sanotaan aasiksi ja sekarotuisenamuuliksi.
Ameriikan äärettömillä ruohotasangoilla ponnisteleiksen ajoneuvojenedessä meille jo hiukan tutunomainen väkevä juhtahärkä (Jak-härkä)tai puhveli-härkä.
Mailman pohjoisin kansa, eskimot, vuorostaan kiidättelevät pitkinGrönlannin ikuisia jääkenttiä sangen pienillä elukoilla, joitavaljastetaan koko parvi kelkkojen eteen — ne ovat koiria,suttensukuisia, kesytettyjä ko