Huvi-iltain ratoksi
Esitellyt
KORHOS-HEIKKI [Heikki Korhonen]
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1910.
Maailman nuija.
Metsästäjille.
Hattu vaiko huivi naisten päähineeksi?
Sananen soppakouluistamme.
Apulannoista.
Kaartilainen.
Maailman nuija.
Maailman nuija — se on tärkeä kappale ihmiselämän ohjaksissa.
Vakuudeksi pyydän kertoa erään esimerkin.
Eräästä vanhemman puoleisesta Tiimus Anttila-nimisestä torpan ukostakotipitäjässäni, olen kuullut kerrottavan, että hän "nuorra-miessä"ollessaan oli ollut aika hurja, oikea yltiöpää. Hän joi ja tappeli,tappeli ja joi — niin kerrottiin. Ja tietysti hänen erityistilissäänolisi voinut huomata koko pitkän pienemmistä synti-menoeristä kokoillunluettelon, mutta niihin ei ehditty huomiota kiinnittää. Tiimus nim.piti kyllä huolen siitä, että kyläkuntalaisilla riitti juoruamistapainavimmistakin asioista.
Se oli siihen aikaan, kun n.s. korpilaki oli vielä voimassa. Setahtoo sanoa, että suuremmistakaan tappeluista ei käräjiä käyty, vaansamalla mitalla, jolla he mittasivat, mitattiin niin Tiimukselle kuintoisillekin asian alkajille.
Mutta sitten erään kahakan jälkeen täytyi virallisen syyttäjän"vallesmanni Pöökelin" tarttua Anttilan Tiimuksen rinnuksiin kiinni jatämä purjusteleminen päättyi siten, että Tiimus joutui pariksi vuodeksirautaristikon taakse ihmistapoja oppimaan.
Kun hän sitten tältä opintomatkalta palasi, kertoivat hänen olleen kuinkonsanaan toisen miehen. Hän rakensi itselleen torpan ja otti eukon.Töissään ja toimissaan oli hän nyt yhtä rivakka kuin ennen tappelussa,ja kun hän muutenkin kaikin puolin oli muuttunut kunnon mieheksi, niineipä monia aikoja kulunut, kun hän oli jo koko hyvässä toimeentulossa."Emäntä häll' oli mieluisa, kuin viinipuu on vihanta", kuten vanhassavirsukirjassa lauletaan, ja puoli tusinaa pulleaposkisia, pieniäpipanoita peuhasi hänen ympärillään.
Nähtyään miten hyvin Tiimus nyt viihtyi perheenä parissa, huomauttieräs naapureistaan hänelle — noin vähän niinkuin virnistellen: "Kyll'on tuota Tiimustakin maailma nuijinut!"
"Niin aina, onhan se", tokasi Tiimus, "mutta kyll' on nuijastakin kans'säröt lähtenyt!"
Nämä tapahtuivat minun ollessani polven korkuisena, pahaisenapaitaressuna. Jutun yhteydessä kuulemani nimi: "maailman nuija", antoiminulle paljon päänvaivaa. Millainen kapine se "maailman nuija" oikeinollee? Onkohan se sorvattu vai veistetty, ja mitenkähän pitkä varsisiinä on? Raskas se varmaankin on — sen pitää tietää. Luultavasti onse pitkinpäistä koivupuuta, koska siitä säröjäkin lähtee samaten kuinpura- ja pellavanuijastakin. Näin arvelin ja aprikoin, puoleen jostoiseenkin, pienessä ja pyöreässä päässäni.
Aikamieheksi tultuani olen tullut huomaamaan, että "maailman nuijalla"on toinenkin nimi, ja olenpa saanut tuta, että niitä on useampiakinja että pitkät ovat niissä varret, joka paikkaan ne ylettyvät. Seyhteinen nimi näillä nuijilla on: vastoinkäymiset. Lieneekö setieteellis-kosmopoliittinen nimitys vai olleeko yksityistä laatua, sitäen tiedä — eikä se oikeastaan tähän kuulukaan. Mutta siitä kuitenkinolen varmuuteen päässyt, että nämä nuijat ovat erittäin terveellisiäkapineita, niiden hyöty ja merkitys ei suinkaan ole vähäksi arvattava."Asia kyllä on tosi, juurta jaksain, aikain alusta, hamaan loppuunsaakka, mutta se kuitenkin todistajilla toteen näytettäköön", sanoiJukolan Ju