Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders
Kirj.
Teuvo Pakkala
1902.
Esteri Kalm.
Forstmestari Kalmin tytär ensimmäisestä avioliitosta. Muutamanvuorokauden vanhana hän oli jäänyt äidistään imettäjän hoitoon, ja uudenforstmestarinnan taloon tullessa hänellä oli pahimmoilleen älyä vieroavierasta, kirkuen kurkun täydeltä, kun vähänkin lähemmäksi vietiin.Ikänsä lisääntyessä ja pikku siskon saatuaan hän siirtyi toisenpalvelijan huostasta toisen huostaan. Isä ja äiti olivat vain sanojaopetetussa iltarukouksessa, jonka päälle hän supatteli hiljaa omanpienen järkensä mukaan anoen Jumalalta renki Juholle uuden kielen, jollahän voisi puhua oikein, ja milloin mitäkin hyvää. Harva se kerta etteihän muistanut forstmestaria, jota Juhokin pelkäsi, ja jolle uhattiinsanoa aina kun Esteri teki jotakin pahaa. Hän silloin vakavana odotti,että forstmestari tulee ja sivaltelee häntä ruoskalla niinkuin kerranrenkipoikaa, joka oli repinyt hevosen suun verille. Ja Esteri rukoilipelätylle forstmestarille Jumalalta paljon: uudet saappaat, joissa onpunaista nahkaa varrensuissa niinkuin pehtorilla, hyvää lehtitupakkaa javiisi markkaa rahaa ja … ja…
Sitten hän kerran lastenkamarissa yksin ollessaan teki mielestäänkauhean vahingon, ja kun ei ollut ketään, joka olisi aikonut mennäforstmestarille sanomaan, niin itse lähti:
»Forstmestari! Nyt teki Esteri viimeisen kumman!»
»Minkä Esteri nyt teki?»
Alta kulmainsa katsoi ja jylhällä äänellä vastasi kuin olisi murhantehnyt:
»Särki potin!» »Voi sinua forstmestarin pikku tyhmä tyttö raukka!»
Forstmestari heitti pikku tyhmän tyttöraukan korkealle ilmaan ja laskihuulilleen. Raukkaansa oli usein ajatellut. Varsinkin matkoilla ollessaoli ikävä ja sääli ja onnettomuuden pelko. Kotia tultuaan kuitenkin ainaunohtui, kun kaikki oli kuin ennenkin. Joskus yhtäkkiä heräsi halulähteä hakemaan Esteri ja omistaa hänelle joku hetki, mutta takertuivälillä muuhun: forstmestarinna antoi hänelle pienen Paulinhypiteltäväksi tahi Margaretha vangitsi hänet. Nyt kun sattuivat pahkitoisiinsa, meni forstmestarilta koko pitkä ilta. Ja ettei hän seuraavanapäivänä saanut hevoskuormittain kaikenlaista rihkamatavaraa ei ollutEsterin syy, vaan taivaan herran, joka on niin huono toimittamaantilauksia. Mutta forstmestarille oli kylliksi pienestä tyhmästätyttöraukasta, joka anasti hänen kammarinsa alituiseksi asuinsijakseenja hänen polvensa istuimekseen. Ja milloin forstmestari rauhansa vuoksikarkoitti hänet kammaristaan, niin tapasi hänet kuin odottavan koiranovensa edestä. Forstmestarinnan täytyi ruveta tungettelijaa torjumaan.Tätä poliisivoimaa vastaan Esteri taisteli kynsin hampain ja täysinkurkuin.
»Forstmestari on minun!»
Mutta siitä kiivastui Margaretha, ja heidän välillään syntyi riita, jokapäättyi verisesti, kun Esteri iski Margarethaa palikalla päähän.Forstmestarinna rankaisi julmuria ja kielsi häntä menemästäforstmestarin kammariin sinä iltana edes hyvää yötä sanomaan. Esterimääräsi taivaasta suuren kiven pudotettavaksi forstmestarinnan päähän.Se putosi seuraavana päivänä.
Oli pidot. Piha oli täynnä hevosia, huoneet ihmisiä. Esteriä pirtissäpistäytyessään puhuteltiin sieväksi uudessa puvussaan. Sanottiin häntävainajan näköiseksi. Ja kaikki yhtyivät yhdestä suusta ylistämäänvainajaa. Yksin ruotivaarikin hilausi sängystään penkille istumaan jamuisteli nuorta kaunista, ylhäistä va