Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
MARTTI HUMU [oik. Maria Ramstedt]
Helsingissä 1896.
G. W. Edlund kustantaja.
Helsingissä,
J. C. Frenckell ja Poika, 1896.
Näytelty seuranäytelmänä.
Malakias Illi, rikas vanhapoika.Susanna Helander, emännöitsijä, nuori leski, Illin sukulainen.Kirsti, palvelijatar.Nokki, passaripoika.
Siististi sisustettu huone, ovi perällä ja molemmalla puolella.
NOKKI (lakasee laattiata. Vähän ajan kuluttua tulee Kirsti ovelle).
KIRSTI. Nokki! Jokos puhdistit ne herran saappaat?
NOKKI. Häh! Nokki saat itse olla. Minä olen Enokki Matinpoika
Korholiin.
KIRSTI. Se hyvä. Mutta ne saappaat? Rouva eilen käski…
NOKKI. Saappaatko! Saappaat seisovat kunniavahteina herran makuuhuoneenovella. Ne ovat niin kirkkaat, että kuvansa näkee niistä ja niitä onkaksi: toinen vanhempi ja toinen uudempi.
KIRSTI. Se hyvä. Entäs se herran takki, jokos sen olet puhdistanut?
NOKKI. Ei se kaipaa puhdistusta enään. Vast'ikään sen kepitin melkeinsiekaleiksi.
KIRSTI, Se hyvä. Miksikä sinä siihen niin suutuit?
NOKKI. Miksi herra minua eilen pieksi niin, ett pakottaa vieläkin.
KIRSTI. Se hyvä. Vaan mistä syystä?
NOKKI. Sussun tähden. Onhan siinä syytä kyllin.
KIRSTI. Se hyvä. Kuka se Sussu on?
NOKKI. Se meidän Sussu.
KIRSTI. Mikä Sussu? En minä tiedä.
NOKKI. Kah! Etkö nyt ymmärrä, emännöitsijä tiemmä.
KIRSTI, Se hyvä. Nokki, mutta miksikäs sinä sitte herran rokkiapieksit?
NOKKI (kärsimättömänä). Pitääkös minun kaikki yksin kärsiä, Saakoonherran takki osansa myös.
KIRSTI. Se hyvä. Mistä syystä Nokkia piestiin?
NOKKI (ylpeästi). En minä ole mikään Nokki! Se vanha setä, sehän seminulle semmoisen nimen antoi. Minä olen Enokki Matinpoika Korholiin,johan sen äsken kuulit!
KIRSTI, Se hyvä. Entäs se rokki?
NOKKI. No, sen puhdistin ja heitin omaan naulaansa. Kyllä herra sensiitä löytää.
KIRSTI (katselee ympärilleen). Se hyvä. Juodaanko tässä talossa aamullakahveeta leivän kanssa?
NOKKI. Ei, kun vehnäsen kanssa, ja vehnäspakat ovat niin ohkaset ettäkärpänen läpi lentää.
KIRSTI. Se hyvä. Milloinka rouva aamulla ylös nousee?
NOKKI. Silloin kun unestaan heräjää — ihan samaan aikaan kun ennenkin.
KIRSTI. Se hyvä. Jokohan menen kahvia keittämään?
NOKKI (tuskastuneena). Eihän tuossa näytä olevan muutakaan työtä.
KIRSTI, Se hyvä. (menee; mennessään kaataa ympyriäisen pöydänkirjoineen). Se hyvä! (peljästyneenä pois).
NOKKI. Niin! (jäljitellen). Se hyvä! — Senkin köntys! (Juokseeovelle). Laita luusi tänne saattamaan kaikki paikoilleen!
KIRSTI (sisällä). En minä osaa niitä laittaa! Eikä mulla ole aikaa.
NOKKI. No, nyt ei ole muka aikaa, mutta odotappas! (järjestää kirjat).Siinä se nyt on tuo meidän uusi kyökkäri. Kyllä siinä tulee kuumaSussulle, ennenkuin tuosta kalua tulee, Se raukka on vasta maaltatullut. (Istuu). Mutta on s