LUKEMISIA LAPSILLE.
KirjoittiZ. Topelius.
Tekijän luvalla suomennettu.
Kuvilla varustettu painos.
1:nen osa.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1893.
VANHEMMILLE.
Viime jouluna oli 43 vuotta kulunut siitä, kuin ensimmäinen kokoelmanäitä satuja ja lauluja päästettiin julkisuuteen. Nyt ne leviävät joSuomen kolmannen lapsipolven käsiin. Niinkuin ne ovat lähteneetrakkaudesta, on ne rakkaudella myöskin otettu vastaan. Onpa jo aikatehdä tiliä niin kalliista perinnöstä, kuin lasten rakkaus ja vanhempainluottamus on. Kerron siis, millaisiksi näitä lasten kirjoja ajattelin.
Ensimmäisillä saduilla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin viatonhuvittaminen. Ja sepä se on vielä tänäkin päivänä monen sadun tarkoitus.Minä en suosi siveysopillisia satukuvauksia. Pitää olla varoillaan eikätiputtaa katkeraa lääkettä lasten maitokuppiin. Silloin saattaisivatlapset sylkeä pois sen sekamaidon. Mikä voidaan tehdä ja onkin tehtävä,on ainoastaan pitää kuppi puhtaana ja maito nuorena. Hyvä ravinto tuleesilloin itsestään.
Minä olen yhtä vähän kuin kukaan muu voinut välttää erhetyksiä ja tämänyksinkertaisen säännön rikkomisia. Minun lastenkirjoissani on kylläpaljo, joka ei kestä koetusta ankaramman tuomion edessä. Mutta olenkoettanut oppia jotakin pitkästä ja likeisestä tuttavuudesta rakastenlasteni kanssa.
Minä olen oppinut, että lapsen sydän on hedelmällisin kaikistavainioista, kasvamaan hyvää tai pahaa sen mukaan, mitä siihen milloinkinkylvetään.
Minä olen oppinut, että lapsi elää siinä, mitä kukin hetki häneenvaikuttaa, ja että hyvän tai pahan esimerkki tulee näistä vaikutuksista,ei neuvoista eikä siveyssäännöistä, koska lapsen elämän kehitys onkinvain alinomainen luominen itselleen uusia mielikuvia.
Ja koska se tapahtuu mielikuvaus-voiman kautta, olen minä oppinut, ettäsen terveellinen ravitseminen on ainakin yhtä tärkeä kuin ymmärryksen,tahdon ja tunteen kasvattaminen. Jos laiminlyöt lapsen vilkastamielikuvitusta, joutuu koko lapsi arveluttaville harhateille.
Täten olen johtunut satuun. Kaikki lapset rakastavat satuja, koskaheillä niiden piirissä on täysi vapaus tehdä itselleen uusia mielikuvia.Satu ja leikki ovat vain kaksi eri puolta samasta luonnonvietistä.Leikissä sanoo lapsi: saattaahan tämä keppi olla minun hevosenani, tämämännyn käpy lehmänäni, tämä nukke neitisenä, tämä kaarnan pala laivana,tämä hieta kuoppa kaupunkina! Sadussa hän sanoo: saattaahan tämä vuoriavautua, tämän meren tai järven kätkössä olla timanttilinna, tämä lintupuhua ja tästä köyhästä paimenpojasta tulla prinssi! Huomaa, että satuja leikki eivät lapselle ole mikään sepitelmä, vaan elävä todellisuus.Siitä se riippuu niiden kasvattava vaikutus.
Osan saduista olen muuttanut leikeiksi, joissa lapset saavat itse ollamukana toimivina henkilöinä. Silloin satu tulee ihka eläväksi. Ei vainpidä sellaista leikkiä laitella suuripuuhaiseksi eikä koota vieraitakatsojia kuten teaatterissa. Leikittäköön niitä kotona tai koulunjuhlissa niin vaatimattomasti kuin mahdollista. Pöytä voi olla vuorena,kuusen lehvä metsänä, puutuoli kuninkaan valtaistuimena ja paperikruunuhänen korkean arvonsa merkkinä.
Sadun ja leikin esikuvien lisäksi tulevat sitte laulut kehittämääntunteen hartautta, korvan tarkkuutta ja kielen puhtautta.
Esitystavasta olen oppinut, että aika ihmisten elämänviisaus ei kelpaalapsille. Eihän sovi kevään vihreiltä orailta pyytääkään valmiitatähkiä. Jos tahdotaan puhua järkevästi lasten kanss