Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Emil Lassinen
Porvoossa,Werner Söderström,1897.
Kun Kirsti todisti väärin.
Lampiniemen Kristian.
Pikku Jaakon muistoksi.
Naimapuuhia.
Perhevirkistyksiä.
Helmilän Hilma.
Leenan Kasperi.
Kun Kirsti todisti väärin.
Ei Kirsti lainkaan erehtynyt, vaikka ensin luuli. Jäykkälän isäntä seitse oli, joka asteli polkua myöten ylös, suoraan porraslautaa kohden.
— Tuokohan sillä lie asiana? Voi herra sentään, kun piti joutuanäkemään sinne. Jos siitä vielä viedään…
Kirsti ryhtyi hätimmiten siivoomaan mökkiä. Siirti luudan kynnyksenalta syrjään, pyyhki lavitsaa ja peitti sängyn.
— Varhain isäntä on liikkeellä. Istukaa, vaikka täällä on kaikki niinhuonossa siivossa.
— Ei koreus syödä kelpaa.
Jäykkälän isäntä istui lavitsalle, ryki siinä ja yritti puhella kylänkuulumisia, mutta niin laimeasti ja väkinäisesti, että puhe piansammui. Kirstinkin kurkkuun tarttuivat sanat kiinni. Tuntui niintukalalta ja rauhattomalta mielessä.
— Kirsti, sinulla on huono mies.
— On… huonohan tuo on.
— Oikein heittiö. Milloin se on viimeksi käynyt
— Kevätpuolella, ennen helluntaita.
— Antoiko edes viittä markkaa?
— Mitä vielä?… vai se nyt olisi antanut. Kellon otti seinältä, möija joi rahat.
— Ja sinä kärsit tuommoista.
— Kärsin… minkä sille voi?
Puhe taas sammui. Kirsti pyyhkieli iltasia perunanhituja pöydältäja katseli arasti ympärilleen. Häntä niin pelotti ja tuskitti.Olemattomaksi olisi tahtonut tehdä itsensä.
— Siitä Painajan varsasta tulee käräjäjuttu…
Rykiminen katkaisi Jäykkälän isännän sanat. Hän katsoi Kirstiähätäisesti ja toisti sanansa varmalla äänenpainolla.
— Eihän nyt vain, Kirsti epätoivoisesti vastasi.
— Tulee siitä. Minulle on sanottu, että Tuhkasen Maija näki sinut…kuului tulleen vastaasi.
— Tulihan se ja kysyi mistä olin löytänyt niin hyviä luudaksia.
— Muita todistajia, kuin sinä, ei löydy.
— Eihän noita kuulu löytyvän. Voi sentään, kun minun piti joutumansilloin luudaksia hakemaan.
— Ei sitä enää voi muuttaa.
— Mutta teidän uhkauksenne päälle kuuluu löytyvän vieraita jos kuinkapaljo.
— Jääviä kaikki… ovat kaikki sukua Painajan ja minun kanssa, paitseTuhkasen Maijan veli. Mutta hän saa haaston varkaudesta… ja saasakon. Varas ei pääse valalle…
— Ei pääse.
— Sinä olet ainoa vaarallinen todistaja.
— … Onneton jouduin sinne pellonmäelle.
— Mutta sinä voit sanoa, ett'et nähnyt muuta kuin varsan.
Kirsti oli ääneti.
— Oikeuden edessä, tarkoitan minä.
Ehdotus ei ollut odottamaton. Kirsti oli sitä aavistanut jo samassasilmänräpäyksessä, kun näki isännän astuvan polkua ylös. Aavistus olipeloittanut, ahdistanut mieltä. Nyt oli aavistus toteutunut. Ehdotusviskattiin ilmielävänä, todellisena hänen eteensä.
— Se on niin hirmuista, niin kamalaa.
— Jokohan tuo niin kamalaa on? Sanot vaan ett'et nähnyt m